Hiljainen viikko

Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista - täkäläisestä lasten trullittelupäivästä. Meillä ei käynyt tänä vuonna yhtään virpojaa. Pieniä suklaamunia muistin kyllä lähettää Miehen hakemaan viime hetkellä. Yhä vielä, 28 vuotta Etelä-Pohjanmaalta muuton jälkeen, palmusunnuntai yllättää. Joka vuosi. Iltapäivällä onnistuin tehdä koiraulkoilutreffit hyvän ystävän kanssa. Tapasimme Koulukadun minigolfradan tuntumassa ja suuntasimme Pyhäjärven rantaan. Ulkoilimme  auringonpaisteessa ja kävelimme lumipyryyn ja sen läpi poutasäähän. Ajoittain järvi näytti synkältä myrskypilvien alla, välillä sitä kirkasti valo pilvien lomassa tai taivaanrannassa, hetkittäin maisema oli mystisesti lumisumun pehmentämä.

Malkamaanantai oli pitkä työpäivä ja koiralenkki sujui jotenkin väsyneesti. Ihailin tosin lähes täyden kuun vasemmalla puolen loistanutta Jupiteria. Hämmästyttävän kirkas valo! Illansuussa jäseniä alkoi kummallisesti kolottaa ja kurkkua kutittaa. Flunssa. Taudin ensimmäinen uhri oli Mies, joka ei koskaan sairasta, edellisen viikon puolivälissä. Tikkutiistaita vasten yöllä tauti iski minuun kaikella voimalla ja aamulla oli kuumeessa. Tein jonkinlaiset ohjeet mahdollisille sijaisille, paljon en todellakaan jaksanut naputella, ja nukuin koko päivän. Olo oli karsea. Uskoin kuitenkin pikaaiseen voittoon, siitäkin huolimatta, että Mies yhä poti tautiaan. Keittokeskiviikkoa vasten yöllä alkoi vihloa korva. Mies varasi itselleen lääkärin ja päätin myös lähteä näyttämään suhisevaa-napsuvaa-vihlovaa korvaani lääkärille. Diagnoosi "Määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio", miehellä sama latinaksi, loppuviikko sairaslomaa. Kiirastorstai-illalla yllätti siihen mennessä voimakkain kurkkukipu ja hakkaava yskä. Pitkäperjantai sujui kärvistellessä, hetkittäin kuitenkin jo jalkeillakin.

Tänään lankalauantaina olo on ollut jo hiukan parempi. Lähdin kotoa apteekkiin täydentämään vitamiini- ja särkylääkevalikoimia. Kävin myös tyhjäämässä maailmalla matkailevien ystävien postilaatikon ja kastelemassa heidän kukkasensa. Siinäpä taisikin olla pääsiäismatkaa kerrakseen. Kuinkahan tästä oikein kuntoudutaan?

Kaikkein ikävintä tässä sairastamisessa on se, että jouduin perua viikonlopuksi tekemäni suunnitelmat nähdä ystäviä, joita harvoin tapaa. Tänään meille piti tulla vieraita Jämsästä ja huomenna Tuusulasta. Pettymys on ollut todella suuri. Tietenkin ilmassa leijuu epämääräisiä lupauksia "katsoa uusi aika sitten joskus toiste". Apein mielin kotinurkissa tassutellessa ja kerällä sohvannurkassa kuluvat nämä lomapäivät. Huomenna kun onkin jo sukkasunnuntai, pääsiäispäivä.

Pöytälaatikossa on pino pääsiäiskortteja, joita en tänäkään vuonna saanut lähetettyä.