Mitä missäkin on

22. heinäkuuta 2017

Keväilyä ja kesäkuun sateita


Blogi on ollut surullisesti hunningolla näemmä jo pitkään. Koko vuodelta ei ole montaakaan postausta ja viimeisin elonmerkki, valmiiksi tekstiä odottamaan ladatut kuvat, on huhtikuun lopulta.  Nyt on jo heinäkuu ylittänyt puolivälin ja kesä alkaa hiipua kohti loppuaan. Koko suloinen suvi (Tampereella koko valtakunnan sateisin kesäkuu ja koko maassa kaikkien aikojen kylmin kesä, väittävät lehtien otsikot) on kulunut odotuksen vallassa. On odotettu kesäkelejä, rippijuhlia, nuorten treenitaukoa, Miehen lomaa, matkaa. Jonkinlainen lamaannus vaivasi tavattoman yksinäistä kesäkuutani. Tuttavat olivat kiireisiä kukin tahoillaan, onnistuin tavata vain hyvin harvoja heistä (olen kai ihan yhtä huono pitämään yhteyttä kuin hekin) enkä oikein osannut lähteä minnekään yksin. (Tähän on tultava muutos ensi kesänä: yksin on vain lähdettävä, muuten mökkiintyy, surullistuu ja ajatukset juuttuvat kiertämään samaa kehää. Ainahan voi yksin liikkuessaan saada tilaisuuden vaihtaa jonkin pienen huomion ystävällisen ventovieraan kanssa.) Kotonakaan en osaa oikein rentoutua, jos asumus huutaa huomiota, jota vaille se lukuvuosien aikana jää. Niinpä kesäkuu meni lähinnä siivotessa. Hyvää jälkeähän siitä tietenkin syntyikin ja työ oli välttämätön saada tehtyä. Sateinen ja kolea sää säesti kesäkuun siivousta ja melankoliaa.



Kevään ensivisiitti kasvimaalle.
Kevätkin eteni kummallisen hitaasti. Tavanomaiset kevään merkit antoivat odottaa itseään julmalla tavalla. Kasvimaallakin ryhdyimme tositoimiin (uusien istutuslaatikoiden asettelu ja maan kunnostus) vasta toukokuun lopussa. Istutukset ja kylvöt saatiin kuitenkin tehtyä ja päästiin jännittämään, saadaanko satoa.












Rippiruusuja.
Kaksoset viettivät rippijuhlaansa heinäkuun alussa. Valmistelut sujuivat melko stressittä, vaikka teinkin lähes kaiken itse. Ainoastaan salaattipöydän määrät aiheuttivat päänvaivaa. Mikään kolmesta salaatista ei saisi loppua kesken, mutta ei kaikkea tarvitsisi jäädä ylenmäärin ylikään. Juhlat olivat onnistuneet; sää suosi, ruoka riitti ja tunnelma oli leppoisa. Sain juhlapäivänä avukseni keittiöön kaksi taitavaa työkaveria. Oli ihana olla niin monien mukavien ihmisten seurassa.


Kesän taide-elämyksiä ovat tähän mennessä tarjonneet Tampereen Taidemuseo, Tampere-talon Muumilaakso ja Finlaysonin taidealue. Kotimaan matkailu on jäänyt minimiin tai jopa sitäkin vähäisemmäksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti