Keskikesällä etupihan viileässä varjossa

Etupihan täysvarjossa kesä tulee aina hitaasti.Keskikesällä siellä kukkivat kuitenkin rehevästi jaloangervot ja peittokurjenpolvi.

 Perhoangervon herkät valkoiset kukat valaisevat varjoisaa pihaa: se nousee uskollisesti kesä toisensa jälkeen vaikka oikeastaan kasvupaikan pitäisi olla sille aivan väärä. Aurinkoisemmassa paikassa se saattaisi kasvaa voimakkaammaksi ja korkeammaksi.

 Varjoliljat kurottautuvat nuokkuvine kukintoineen korkealle muiden perennojen yläpuolelle.

 Terassin ruukuissa kukkivat hortensia, begonia ja lumihiutale.

Keskikesän auringossa

Takapiha on suoraan etelään. Aurinkoisella säällä se on todella paahteinen. Piha on sinällään pieni, vain 21 neliömetriä, mutta olen levittäytynyt hiukan tontin ulkopuolelle. Hallinta-aluettamme rajaavan aronia-aidan juurelle olen istuttanut kasveja, jotka menestyvät paahteessa. Kivikkotörmäkukka (yllä) ja tähkätädyke (alla) ovat uskollisia keskikesän kukkijoita vuodesta toiseen aivan kuten kissankäpälä, ketoneilikka, kivikkokurjenpolvi ja nukkapähkämökin.

Kesällä 2011 siellä kukki mehitähti ensimmäistä kertaa (alin kuva).

Italiassa

Vietimme aurinkoista lomaa Italiassa Toscanassa kesäkuussa 2011. Majapaikkamme sijaitsi maaseudulla vanhan pyhiinvaellusreitin varrella. Ajotien varrella kukkivat monet luonnonkasvit. Jotkut muistuttivat hiukan omia kotoisia kasvejamme, mutta olivat kuitenkin erilaisia.

Santo Pietron maatila, jossa asuimme San Gimignanossa, on viinitila. Kesäkuussa rypäleet olivat vielä pieniä. Myöhemmin kuulin, että Toscanan viinitilat kärsivät poikkeuksellisesta kuivuudesta koko kesän sadonkorjuuseen saakka.

Iloinen sirittäjä

Heinäsirkat soittelivat ahkerasti viuluaan takapihan reunamilla sekä viereisellä peltokaistaleella. Mieleen piti kyllä palauttaa hepokatin ja heinäsirkan erottavat tuntomerkit: hepokatin tuntosarvet ovat pitkät, heinäsirkan lyhyet.

Kesän hurmaavin metsän tuoksu?

Suopursun tuoksun tunnen jo lapsuudestani. Tapanani oli kuljeskella usein metsissä ja suon laidalla. Tähän sulostukseen osui katseeni Kaupin lenkkipolulla. Hieroin sormiani sen lehtiin ja hurmaava tuoksu seurasi minua kotiin saakka. En juurikaan poimi kukkia enää nykyisin. Mieluummin ikuistan ne kuviksi.

Kesäkuu

Kesäkuussa idänunikot kukkivat nopeasti. Parissa viikossa ne kasvattavat voimakkaat kukkavarret, nuput pullistuvat yhä muhkeammiksi kunnes avautuvat kukkaan. Muutaman päivän kukittuaan terälehdet putoavat maahan kuin jättiläismäiset punaiset lumihiutaleet ja kukinnon tilalle kypsyy koristeellinen siemenkota.

Kesäkuussa pienen pieni takapihani on täynnä elämää. Kukat kehittyvät nopeasti täyteen suloisuuteensa. Monena kesänä huomaan toivovani, että voisin hidastaa ajan kulkua ehtiäkseni nauttia jokaisesta uudesta kukkijasta. Mutta ajan kulkua ei käy pysäyttäminen. Kulunut kesä oli hyvin aurinkoinen. Valon ja lämmön vaikutuksen näki selkeästi kasvun voimasta.

Arokissankäpälät kasvattavat hopeiset lehdet ja kukkavarret ja kukkivat suloisen pehmein, pienin kukinnoin aurinkoisessa rinteessä.

Vuori- eli vuokkopioni.

Kurjenpolvista hennoimpana kukkii neidonkurjenpolvi.

En ole kovinkaan suuri maksaruohojen ystävä, vaikka niitäkin on löytänyt tiensä perennapenkkiini. Pienin tähdin kukkiva valkomaksaruoho on suosikkini. Se on kaino kukkija eikä myöskään levittäydy kovinkaan voimallisesti muiden maksaruohojen tapaan.

Alppiasteri kuuluu kesäkuun kukkijoihin toisin kuin monet muut asterit.

Punatähtiputken toivoisin levittäytyvän. Se kukkii ujona ja hentona paikoillaan kuin olemassaoloaan anteeksi pyydellen.

Nukkapähkämö kasvaa voimakkaana mutta kukkiia vaatimattomasti. Hopeinen kasvi on kuitenkin näyttävä. Ruotsinkielinen nimi "karitsankorva" (lammöron) kuvaa osuvasti kasvin lehtiä: ne ovat samettisen pehmeän nukan peittämät.

Syyslomalla - viimeinkin aika alkaa päivittää blogia?

Kesä hurahti nopeasti ohi ja koko blogi jäi kesannolle. Syksyn pimeinä iltoina lienee silloin tällöin tovi päivittää tänne kesän aikana kameraan ja kännykkään kertyneitä kuvia. Niitä onkin runsaasti omalta pihalta, lenkkipolkujen varrelta ja  ulkomailtakin. Kuvia oli tilaisuus napsia niin Wienin keisarillisten palatsien puutarhoista kuin toscanalaisen soratien pientareeltakin.