Ensilumi

Tänä aamuna maa oli valkoinen. Lumipeite, ohutkin, muuttaa maiseman. Syksyn kalpea valo voimistuu ja äänet pehmenevät. Kontrastit terävöityvät: lehdettömät puut piirtyvät terävästi valkoista taustaa vasten. Vasta nyt huomaan, että omenapuu ja kärhö ovat unohtaneet riisuutua talviunillensa. Ne näyttävät surullisilta saatuaan yöllä lunta hartioilleen. On aika heittää pois viimeinenkin kylmettynyt pelargoni, muut  pihan välttämättömimmät syystyöt ehdin viimeistellä eilen lukuunottamatta marjapensaiden suojaamista. Jänikset eivät tosin ole kiinnostuneet niinkään pensaista itsestään vaan keväällä niiden juurelle toivottavasti nousevista kevätkukista.Tämä lumi kuitenkin sulaa nopeasti pois ja sääennusteen mukaan sade harmaannuttaa päivät taas pian.

Talitintti kurkkii pienen hetken pihlajan oksalta ja pyrähtää nopeasti matkoihinsa. Kahden kuukauden kuluttua on joulu.

Jäähyväiset kesälle

Syksy on ollut todella sateinen, mutta eilen ja tänään sää on ollut kirkas. Aurinkokin kurkisteli varovasti pilven takaa. Poutasää tuli hyvin käytetyksi: siivosin terassilta loput kesäkukkaruukut. Toisaalta en olisi raaskinut, sillä pelargonit kukkivat vielä (pakkasöitä ei ole vielä ollut) ja pelargonien ruukuista valuvat muratit ja hopeaputoukset olivat kauneimmillaan. Kokemuksesta tiedän, että pakkasten tultua ruukkujen tyhjäys jää tekemättä.

Tätä kirjoittaessani muistuu mieleeni, että etupihalla on vielä roikkumassa yksi amppelipelargoni. Sekin näyttää parempivointiselta kuin koko menneenä kesänä. Takapihalla uskollisesti koko kesän kukkinutta tummanpunaista hortensiaa en raaskinut heittää pois. Harkitsin sen siirtämistä perennapenkkiin, mutta siellä ei oikein ole tilaa. Jätän sen ehkä ruukkuun toivoen, että se herää uuteen eloon keväällä. Pikkuruinen mustilanhortensia on syksyn mittaan tehnyt ensimmäisen hennon nupputerttunsa ja avannut siihen pieniä valkoisia kaunottaria.

Uskollinen seuralaiseni Maisa. Ikää nyt 16 viikkoa.

Siistin myös kuihtuneita versoja perennapenkistä ja piilottelin hiukan lisää kukkasipuleita. Sipulit tulevat todellakin piilotetuiksi, sillä tuskin muistan kovin kauan, minne niitä sirottelin. Minut on siis helppo yllättää, onnistun siinä jopa ihan itsekin! Toivon mukaan myyräennuste pitää paikkansa ja niiden aiheuttamat tuhot jäävät ensi keväänä pienemmiksi kuin muutaman edeltävän kevään aikana.
 

Syyspäivien viemää

Puut ja pensaat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ennen riisuutumista levolle.

Syksyiset päivät kiitävät eteenpäin hurjaa vauhtia. Syyspäiväntasaus meni jo ja illat pimenevät nopeasti. Syksy on ollut sateinen ja päiväkausia ympärillä on hallinnut ulkoiluilon nujertava harmaa hämärä.

Daaliat näyttävät parhaan loistonsa, kun säät viilenevät.

Päivärutiinit alkavat muotoutua: aamulla hyvin, hyvin aikaisin tohistaan pentukoiran ulkoilua ja ruokaa, sitten lasten ja miehen lähtöä kouluun ja töihin. Kun koti hiljenee, nelijalkainen ystävä käy nukkumaan ja minä asetun opintojen tai tietokoneen ääreen. Esikoisen luokkatoimikuntaan mukaan lähteminen tuntuu työllistävän aika tavalla enkä ole kovinkaan iloinen siitä, että taas velvollisuudentunto selätti päättäväisyyden olla sitoutumatta hoitamaan muiden asioita vain siksi, että muut onnistuvat jurottaa hipi hiljaa painostavassa tunnelmassa, kun vapaaehtoisten odotetaan ilmoittautuvan. Samat syythän ovat kaikilla: kaikilla on työ, lapset ja lasten harrastukset. Empatia opettajaa kohtaan sai päättäväisyyden murtumaan.

Pieni ystävämmekin on jo reipas ulkoilija. Ikää tulee tänään juuri tasan 15 viikkoa.

Kun aamupäivän ensimmäiset torkut on nukuttu, lähden pennun kanssa ulos. Tänään tosin autoilimme keskustaan pienen asiointireissun. Huomasin, että eurooppalainen ruokatori on asettunut Hämeenpuistoon. Olisi ollut kiva pistäytyä, mutta koiran kanssa sinne ei liene menemistä. Iltapäivällä Maisa nukkuu jälleen ja minä puuhastelen omia puuhiani. Lapset tulevat koulusta ja mies töistä häipyäkseen taas jonnekin harrastusten tai kavereiden pariin. Illalla on lauma taas kasassa ja käydään nukkumaan, jotta sama voi alkaa jälleen alusta aamutuimaan. Karuselli pyörii nopein kierroksin.

Perennapenkkiin on piilotettu yllätyksiä kevään varalle: kahdenlaisia tulppaaneja ja pieniä jääkurjenmiekkoja.

Pikkuruinen pilariomenapuu kantoi kokoonsa nähden hurjan suuren sadon. Oksat taipuilivat omenoiden painosta. Hedelmät olivat raikkaan happamen kirpeitä.

Hämärän hyssyä ja hidasta elämää

 

Syksy on tuntunut viime aikoina... No, syksyiseltä. Ulkona on märkää ja koleaa, sade läikkyy pilven reunasta tuon tuostakin, illat ovat jo tavattoman pimeitä. Puut ovat kellastumaan päin, osa vaahteroista on jo alkanut pukeutua hehkuviin väreihin. Pihalla pitäisi puuhastella syksyisiä: aidata hedelmäpuut, tyhjätä kesäkukat ruukuistaan ja piilottaa maahan kukkasipuleita odottamaan uutta kevättä. Yksi pussillinen tulppaaninsipuleita odottaa eteisen naulakon päällä, kevätkurjenmiekkoja pitäisi ostaa lisää, ehkä lumikellojakin. Myllertelin perennapenkeissä niin paljon, että ensi keväänä ne saattavat pilkistää mistä vain. Omenat pitää poimia talteen ihan pian.

Vuorotteluvapaan kaukaiseen horisonttiin yltävä aika virtaa nyt levollisesti uomaansa asettuneena.Ensimmäisten viikkojen hyödyttömyyden tunne on vaihtunut leppoisaan aikaansaamattomuuteen. Päivät solisevat kuitenkin ohi pelottavalla nopeudella.Opiskelujen ihan oikea aloittaminen odottaa parempaa päivää. Viimetinka on vielä liian kaukana edessä. Osa tarvittavista kirjoista tuntuu olevan kiven alla, siinäkin oiva tekosyy olla aloittamatta niitä, jotka jo on saatavilla.

Erinomainen syy olla tarttumatta arkisiin askareisiin löytyy jalkojeni juureen kerälle käpertyneenä. Haimme oman pikkuisen, 12 viikkoisen, Maisa-koiran kotiin kolme päivää sitten. Siinä ajassa se on tottunut hyvin uuteen laumaansa. Koska vietän sen kanssa kaiket päivät, taidan olla sen maailman keskipiste, jota ei mielellään sovi kadottaa näkyvistä. Hetkellistä yksinoloakin on syytä ryhtyä harjoittelemaan heti, kun saamme portin jakamaan alakerran puolikkaan sille turvalliseksi.

 

Koiramaisia haaveita

Perheessämme haaveillaan koirasta. On haaveiltu jo pitkään. Pieni ja oppivainen sen pitäisi olla, soma ja siisti, kiva kaveri kotiin ja lenkille. Vuorotteluvapaan keksin olevan tuhannen taalan paikka perheenlisäykselle.Voi, kunpa meitä lykästäisi!

Tällaisesta koirakaverista haaveilemme. Rotu on bichon bolognese. Kuva on lainattu sivustolta http://www.toydogs.net/rodut/bolognes.htm.

Syksyn tuntua

Muroleen kanavan varrella kasvaa ritirinnan jalokuusia (pihtoja) ja tavallisia metsäkuusia. Ajelimme kanavan kesäkahvilaan lauantai-iltana.

Viikonloppuna saattoivat olla viimeiset kesäntuntuiset päivät. Syksyinen harmaus ja kosteus alkoi hiipiä eilen illansuussa pihan ympärille. Tänä aamuna on pilvistä ja tuulisen koleaa. Lämpötila jaksaa kuitenkin kivuta päivän mittaan vielä 16 asteeseen.

Tein eilen pihahommia sunnuntain iloksi ja leikkasin ensin aivan liian pitkäksi päässeen etupihan nurmikon (tai no, sammalta ja vesiheinäähän pohjoispuolen pikku pihalla kasvaa, varsinainen nurmi menestyy täysvarjossa huonosti). Aronia on venähtänyt hurjasti korkeutta kesän aikana, suorastaan muuriksi asuntopihan rajalle, sitäkin oli siis siistittävä. Sitten tartuin lapioon: istuttaakseni ystävältä saadun luumun taimen minun piti siirtää mustilanhortensia, jonka tieltä piti siirtää idänunikko, jonka tieltä piti siirtää pioni, jonka tieltä piti siirtää peittoruusu, jonka tieltä piti repiä pois sammalleimuja ja hopeahärkkiä. Nyt vain toivotaan, että mikään siirretyistä ei suutu häädöstä ja muutosta vaan kaikki siirretyt alkavat kiltisti juurtua uuteen paikkaansa. Siinäpä jännitystä ensi kevääksi. Ensimmäisestä yöstä kaikki näyttävät selvinneen hyvin.

Vielä odottavat uutta kotia taimimyymälästä pelastetut laventelinsininen kärhö Justa ja oranssinpunakeltakukkainen ryhmäruusu Rumba, josta toivon uskollista kukkijaa suunnittelemaani ruusupenkkiin. Huonosti vanhalla paikalla menestynyt Sommarwind sai uuden kodin aurinkoisemmasta paikasta ja kaksi pikkuruusua pitävät sille seuraa. Ja sitten vielä se Rumba. Saapa nähdä, viihtyykö se. Kärhöstä toivon näkösuojaa naapurin terassille. Sää näyttää suosivan lapioon tarttumista vielä tänäänkin.

Samalla pitäisi vielä prosessoida lopullinen päätös tämän vuoden opiskeluun, ryhtyäkö jatkamaan erityispedagogiikkaa aineopintoihin vai ei.

Muroleen kanavan vanhan laiturin laudat ovat kauniisti sään harmaannuttamat.

Aurinkoa

Aamun harmaus kirkastui tänään iltapäivällä auringonpaisteeksi. Kävin viimeinkin tilaamassa lasiliikkeestä uuden lasin vanhaan kynttilälyhtyyn jo kauan sitten rikkoutuneen tilalle. Samalla pyöräilin Ahlmanille. Lehmissä on jotakin lumoavan valloittavaa! Läheisen maisemapellon unikot kukkivat iloisen punaisina läiskinä vehnän seassa.

Lypsyaika lähestyy? Lehmät vartosivat aivan portin tuntumassa.

Etupihalla odottaa istuttamista ystävättären puutarhastaan tuoma luumupuun taimi. Pitäisi hakea säkki multaa ja ryhtyä lapiohommiin.