Syksyn tuntua

Muroleen kanavan varrella kasvaa ritirinnan jalokuusia (pihtoja) ja tavallisia metsäkuusia. Ajelimme kanavan kesäkahvilaan lauantai-iltana.

Viikonloppuna saattoivat olla viimeiset kesäntuntuiset päivät. Syksyinen harmaus ja kosteus alkoi hiipiä eilen illansuussa pihan ympärille. Tänä aamuna on pilvistä ja tuulisen koleaa. Lämpötila jaksaa kuitenkin kivuta päivän mittaan vielä 16 asteeseen.

Tein eilen pihahommia sunnuntain iloksi ja leikkasin ensin aivan liian pitkäksi päässeen etupihan nurmikon (tai no, sammalta ja vesiheinäähän pohjoispuolen pikku pihalla kasvaa, varsinainen nurmi menestyy täysvarjossa huonosti). Aronia on venähtänyt hurjasti korkeutta kesän aikana, suorastaan muuriksi asuntopihan rajalle, sitäkin oli siis siistittävä. Sitten tartuin lapioon: istuttaakseni ystävältä saadun luumun taimen minun piti siirtää mustilanhortensia, jonka tieltä piti siirtää idänunikko, jonka tieltä piti siirtää pioni, jonka tieltä piti siirtää peittoruusu, jonka tieltä piti repiä pois sammalleimuja ja hopeahärkkiä. Nyt vain toivotaan, että mikään siirretyistä ei suutu häädöstä ja muutosta vaan kaikki siirretyt alkavat kiltisti juurtua uuteen paikkaansa. Siinäpä jännitystä ensi kevääksi. Ensimmäisestä yöstä kaikki näyttävät selvinneen hyvin.

Vielä odottavat uutta kotia taimimyymälästä pelastetut laventelinsininen kärhö Justa ja oranssinpunakeltakukkainen ryhmäruusu Rumba, josta toivon uskollista kukkijaa suunnittelemaani ruusupenkkiin. Huonosti vanhalla paikalla menestynyt Sommarwind sai uuden kodin aurinkoisemmasta paikasta ja kaksi pikkuruusua pitävät sille seuraa. Ja sitten vielä se Rumba. Saapa nähdä, viihtyykö se. Kärhöstä toivon näkösuojaa naapurin terassille. Sää näyttää suosivan lapioon tarttumista vielä tänäänkin.

Samalla pitäisi vielä prosessoida lopullinen päätös tämän vuoden opiskeluun, ryhtyäkö jatkamaan erityispedagogiikkaa aineopintoihin vai ei.

Muroleen kanavan vanhan laiturin laudat ovat kauniisti sään harmaannuttamat.