Alkava lukuvuosi

Summer Wind -ruusu.

Lukuvuosi on alkamassa. Lapsilla eka koulupäivä on jo huomenna. Lapset teippailevat kesän aikana kerättyjä kasviokasveja ja miettivät repun pakkaamista. Kaikilla lapsilla on edessään uutta jännitystä koulussa: esikoinen menee yläasteelle ja nuorimmaiset vaihtavat koulua ja saavat uuden opettajan, vaikka pysyvätkin vanhassa tutussa koulutalossa ja luokkatoverit pysyvät samoina.

Kuinka nopeasti kesä menikään. Tai toisaalta keväästä tuntuu olevan pieni ikuisuus. Operatiivinen keskus on ollut suurimman osan kesää kotona, sillä lasten harrastukset ovat sitoneet koko perheen kuta kuinkin aloilleen. Iso-Britanniaa kiersimme kaksi viikkoa, mutta muuten reissuja on tehty poikkeuksellisen vähän, vain viikonlopun mummolareissu Etelä-Pohjanmaalle ja päivämatka jalkapalloturnausmatka Poriin, miehen serkkulassa pistäydyttiin Maskussa ja ystävillä erään lauantai-illan iloksi Jämsässä. Jonkin verran olemme saaneet vieraita meille, mutta enemmänkin olisi toki aikatauluun mahtunut. Kotona ei tehty kesän mittaan mitään merkittävää. Etupihan terassin öljyämiseen ei tuntunut löytyvän sopivaa sateetonta jaksoa, mikä on valitettavaa, mutta ei vakavaa. Samoin jäi monta muuta kesän mittaan tehtäväksi aiottua hommaa. Huomenna siis alkaa syysarki ja uudenlainen rytmi pitäisi kesän vapauden jälkeen löytää.

Viimekesäinen, kukkapenkkiin syksyllä hätäisesti kaivettu terassihortensia alkoi yllättäen kukkia piilossa jättimäisten varjoliljan lehtien alla.

Oma lukuvuoteni alkoi ja päättyikin jo. Jään nimittäin koko alkavaksi lukuvuodeksi vuorotteluvapaalle. Hengähdystauko on tarpeen: työn haasteet alkoivat parin viime lukuvuoden aikana nousta omassa mielessäni suhteettomiin mittasuhteisiin ja etäisyyden ottaminen auttaa toivottavasti pudottamaan työasiat oikeaan, toivon mukaan aikaisempaa paljon pienempään, lokeroon. Rajojen asettamista harjoittelin jo irrottautumalla vuodenvaihteessa aloitetuista opinnoista: ne eivät vastanneet odotuksia ja jokaisen kokoontumisen jälkeen olo oli jatkamisen suhteen hyvin epäileväinen. Olen tyytyväinen siitä, että rohkeuteni riitti ulos hyppäämiseen ja toisaalta ehkä jopa lievästi ahdistunut siksi, että tähän saakka olen jääräpäisenkin sitkeästi vienyt loppuun asiat, joihin olen vapaaehtoisesti mukaan lähtemällä sitoutunut.

Vuorotteluvapaavuoteni aion yrittää käyttää, paitsi olemalla mahdollisimman hyvin lasten ulottuvissa, tekemällä asioita, jotka itse valitsen. Mielenkiinnon kohteita on liiankin paljon: tahtoisin kertailla joskus opittuja ranskan alkeita, opetella ehkä hiukan italiaa, tehdä loppuun ja aloittaa joitakin käsityöprojekteja, kuntoilla, opiskella. Suursiivous väijyy katalana ajatuksena takaraivossa. Ystäviä olisi ihana nähdä enemmän. Museoita tahtoisin kiertää ja teatteriin ja elokuviin tekisi mieleni. Nähtäväksi jää, mitkä aikomuksista toteutuvat vuoden mittaan. Tuskin kovin moni. Toivon vain, että osaan suhtautua oikealla tavalla siihen, että en ole niin tehokas kuin toivoisin nyt vuoden ollessa edessä päin. Kalenterin täyttämisestä äärimmilleen on tuskin juuri nyt hyötyä, luova laiskuus mahtaisi olla tärkeämpää.

Taimimyymälästä nuutuneena pelastettu tarhapäivänlilja Little Gipsy Ruby ressukka palkitsi perennapenkkiin pääsyn alkamalla kukkia heti seuraavana aamuna.