Matkalla, osa 2: Edinburgh ja Highlands, Skotlanti

Olimme perheen kanssa kauan odotetulla matkalla Brittein saarilla. Aloitimme matkan juhannussunnuntaina lentämällä Lontooseen. Siellä viivyimme perjantaihin saakka. Perjantaina otimme moninaiset pakaasimme ja suuntasimme Victorian asemalle. East Coast -rautatieyhtiön juna lähti täsmälleen ajallaan kohti Edinburghia. Perille saavuttiin kuitenkin pari tuntia myöhässä. Hidastelua ja pysähtelyä oli junan päästyä Skotlantiin, mutta Newcastle-upon-Tynen jälkeen matkanteko pysähtyi kokonaan. Konduktööri kuulutti pysähdyksen johtuvan edellisen päiväisestä maanvyörymästä, jota oli saatu raivattua vasta yksien raiteiden verran.Kuulemamme mukaan Britanniassa oli ennen meidän sinne menoamme satanut pitkään ja rankasti. Odottelimme siis omaa vuoroamme päästä ohi kapeikosta.

Tarkempaa tietoa maanvyörymästä löytyi netistä:
http://blogs.agu.org/landslideblog/2012/06/29/railway-landslides-in-the-uk-yesterday/

"Yesterday afternoon a set of unusually intense thunderstorms passed across the north of England and Scotland, bringing short duration but very intense rainfall across a wide area.  The result was localised flooding across a wide area and considerable disruption.  Perhaps the greatest impact came on the railways, where a series of landslides has blocked lines.  The impact of these events is best understood with reference to a map of the rail network in northern England and Scotland:

 

You will see that there are only two main lines north from England to Scotland – the East Coast line from Newcastle-upon-Tyne north through Berwick to Edinburgh and the West Coast line through Carlisle.  Both of these lines have old alignments – much more than a century old (the East Coast line was completed in 1850 for example) – although clearly the tracks themselves and associated services are much more modern.  However, it does mean that the lines have a legacy of old earthworks, which in turn means that despite very considerable investment by the track operator Network Rail they are sometimes vulnerable to small-scale failures during heavy rainfall.  Unfortunately the intense rainfall events passed across both lines, and was sufficient to trigger landslides that closed both tracks. 

On the East Coast line, a landslide occurred near to Berwick-Upon-Tweed – again Network Rail tweeted two images of the landslide:

 

This morning the West Coast line is open, but the East Coast line remains closed for repairs until tomorrow.

In addition, there were landslides in a number of places on lines in Scotland.  The most serious incident appears to have been at Tulloch on the West Highland Line, where a 24 coach train derailed by another landslide.  Fortunately the driver was not injured.  Network Rail have yet to release any images of that event, which presumably will be investigated by the Rail Accident Investigation Board."

Pääsimme kuitenkin perille Edinburghin Haymarket-asemalle perjantai-iltana ja majoituimme mukavasti pieneen The Glenora Guest Houseen. Lauantaina lähdimme hyvän aamupalan jälkeen eläintarhaan. Kiinnostavimpia otuksia olivat apinat ja pandat. Pandoista laittanen kuvia näytille ehkä joskus tuonnempana.

Sunnuntai oli linnapäivä. Kävelimme Edinburghin linnaan ja kolusimme sitä aamupäivän. Jatkoimme päiväpatikkaa Royal Milea pitkin kohti Holyroodia. Poikkesimme matkan varrella myös Museum of Childhoodiin.

"The largest, longest and finest street for Buildings and Number of Inhabitants, not only in Britain, but in the World..." (Daniel Defoe, 1723)

Kuninkaallisen mailin jälkeen otimme määränpääksi Calton Hill -kukkulalla sijaitsevan The National Monument of Scotlandin. Se oli aikoinaan suunniteltu kokonaiseksi rakennukseksi Ateenan Parthenonin tyyliin, mutta se jäi keskeneräiseksi. Samalla mäellä, josta on hienot näköalat sekä kaupunkiin että merelle, on myös Nelson's Monument.

Scotland's national memorial to the Scottish soldiers and sailors who died fighting in the Napoleonic Wars: "A Memorial of the Past and Incentive to the Future Heroism of the Men of Scotland".

 

Maanantaina saimme käyttöömme vuokra-auton. Sillä huristelimme tutkimusmatkalle Stirling Castle -linnaan. Päivä oli harmaa ja sateinen, mutta ei siinä määrin, että se olisi millään tavalla haitannut matkantekoa.

Sateen raikastama ruusu linnan puutarhassa.

Kauan sitten edesmenneen hallitsijan vaakuna kattoon kaiverrettuna. Yksisarvisia oli linnassa kuvattuna siellä täällä, mm. linnan omassa tunnuksessa.

Tiistaina jätimme Edinburghin toistaiseksi taaksemme ja suuntasimme Glasgown Riverside Museumiin keskelle liikenteen ja kulkuneuvojen historiaa. Museo oli mielenkiintoinen ja sen takana oli lisää nähtävää. The Tall Ship,1800-luvun lopulta peräisin oleva kolmimastoinen museolaiva Glenlee.

Maalaus laivasta sen täyden loiston päiviltä.

Perinteinen Haggis museon ravintolassa.

Matka jatkui kohti Fort Williamia. Siellä majapaikkamme oli The Inn at Ardgour. Se sijaitsi Loch Linnhen länsirannalla järven kapeimmassa kohdassa. Juuri sillä kohdalla järven voi ylittää lossilla ja säästää kymmenien kilometrien ajon järven ympäri.

Loch Lomond mainitaan usein kauneimmaksi järveksi Skotlannissa.

Vasemmalla puolella ajaminen kapeilla teillä tuntui melkoisen hurjalta.

The Inn at Ardgour.

Keskiviikkoaamuna lähdimme kohti Ben Nevistä, Britannian korkeinta vuorenhuippua.Mies, esikoinen ja poika valloittivat vuoren, minä ja nuorempi tyttäristä tyydyimme puolimatkan maisemiin.

Sormustinkukka kasvaa Skotlannissa luonnonvaraisena.

Kanerva aloitteli kukintaansa vuoren rinteillä.

Ohdake, Skotlannin kansalliskasvi.

Lampaat kulkivat vapaina ja laidunsivat vuorilla.

Saniaiset peittivät alempana vuorenrinteitä.

Villiruusuja polun varressa.

Vuorella vietetyn päivän jälkeen ajoimme Invernessiin ja siitä ohi maaseudulle seuraavien kahden yön majapaikkaan. Inchrye Bed and Breakfast oli Mr & Mrs  Smithin koti meren rannassa. Läheltä löytyi torstain retkikohteeksi paitsi Loch Ness, tietenkin, myös sotilaslinnoitus Fort George. Sen muureilta tähystimme merelle ja näimme delfiinejä. Siis ihan oikeasti meressä uimassa. Linnoituksessa törmäsimme myös haukankouluttajamieheen, joka antoi lasten kokeilla pitää haukkaa käsivarrella. Iso ja komea lintu se olikin, Cruella nimeltään. Kävimme myös katsomassa esityksen siitä, millaista elämä oli linnakkeessa sen alkuaikoina 1700-luvun lopulla.

,

Delfiinejä tähystämässä linnakkeen muureilla.

Ja sitten tietenkin Loch Ness. Kävimme katselemassa Nessie-hirviön kotijärveä Urquhart-linnan raunioilta. Nessietä ei näkynyt, mutta rauniot olivat mielenkiintoista katseltavaa, toiseksi paras linnakierros heti Stirlingin kintereillä, ellei peräti lähes jaetulla ykköspaikalla.

Urquhart-linnan raunioituneita muureja ja Loch Ness -järvi.

Perjantaina käänsimme Vauxhallin keulan kohti Edinburghia. Poikkesimme hetken mielijohteesta suoralta reitiltä sivupoluille etsimään Ardverikie Estate -linnaa, jossa yksi suosikkisarjoistamme, The Monarch of the Glenn, on kuvattu. Näimme yksityisasuntona toimivan linnan Loch Laggan -järven vastarannalta. Pysähdyimme myös Crieffissä Drummond Castle Gardensiin ihastelemaan ja hämmästelemään skotlantilaista 1600-luvulta peräisin olevaa renessanssipuutarhaa. Se oli huikea. Linna on yksityisasunto, joten sinne ei ollut asiaa. Sen omistavalla vanhalla rouvalla on toinenkin linna omistuksessaan, Englannissa. Skotlannin linnaansa hän tulee, kun haluaa rauhaa ja hiljaisuutta. Rikas rouva rukka.

Muotoonleikattuja puita, ruusuja ja patsaita. Upeita puita, monet niistäkin muotoon leikattuja. Yksi kuningatar Victorian vierailullaan 1842 istuttama.

Strawberries, olkimarjoja. Oljistahan se nimi tulee. Puutarhan perällä oli kasvimaat ja hedelmätarhat vailla vertaa.

Riikinkukot kuljeskelivat ja mekkaloivat vapaina puutarhassa.

Viimeinen yö vietettiin King's Manor kylpylähotellissa. Hieno hotelli, sokerina pohjalla siis hiukan luksusta! Kävimme altaalla uimassa ja totesimme, että kylpyläkulttuureissa on eroja, mm. saunominen on kiellettyä alle 15-vuotiailta ja jokaista kahta alle 15-vuotiasta kohti tarvitaan yksi aikuinen valvomaan uimista. Hmmm...

Lauantaina ehdimme nippa nappa kotimatkan lennolle. Rankkasateen vuoksi teitä oli tulvan vallassa ja poikki ja matka kesti hirmustuttavan kauan. Ehdimmepä kuitenkin.