Pelargonikesä

Tämä kesä on ollut niin sateinen, että luulin jo, etteivät pelargonit viihtyisi terassin ruukuissa niin kuin menneinä aurinkoisina kesinä. Onneksi luulin väärin. Sateesta huolimatta ne ovat viihtyneet erinomaisesti ja kukkineet hyvinkin kauniisti.Takapihalla on ollut tänä kesänä kymmenen erilaista pelargonia. Olen suruissani siitä, etten saa niitä talvehtimaan missään. Olisi hienoa, jos joku keksisi perustaa pelargonien talvihotellin, jossa ne voisi säilyttää ja hakea kotiin jälleen kevään tullen.

Yllä olevan todella suurikukkaisen (kukan halkaisija on n. 5 cm) jalopelargonin sain alkukesällä lahjaksi. Se näytti ensin nuutuvan ruukussaan ja arvelin, etten saa sitä menestymään. Joskus aiemmin olen ostanut vastaavanlaisenja se lakastui nopeasti. Laitoin sen kuitenkin kokeeksi altakasteluparvekelaatikkoon, johon laitoin muutkin lahjaksi saamani kesäkukat. Ja yllätys on ollut suuri: se on pysynyt koko kesän virkeänä ja jopa kukkinut!

Aivan samoin kävi oppilaalta saamilleni enkelipelargoneille, joista kuva alla. Niiden kukat ovat edellisestä poiketen aivan pikkuruiset, halkaisijaltaan vain sentin verran.

Muiden pelargonien muodot vaihtelevat kerrannaiskukkaisesta riippapelargonista pystykasvuiseen hyvinkin yksinkertaiseen ja vaaleista roosanvärisistä syvän viininpunaiseen.

 

Erikoisin kuviointi on pelargonissa, jolle löysin nimeksi munankuoripelargoni. Sen kuviointi on hauskan satunnainen, kuin taidemaalari olisi roiskinut punaisen ja roosan sävyjä pensselistään.