Kotikaupungin kattojen yllä

Katselin kuvia kännykän albumissa ja jouduin toteamaan, että montaakaan valokuvaa ei ole talven aikaan tullut otettua. Talvi oli valoton ja sateinen. Kamerasta löytyi kyllä kuvia, jotka otin juuri kevätlukukauden edellä käydessäni kahvilla Tampereen uudessa maamerkissä, Tornissa, muutaman työkaverin kanssa. Lukukausi siis ainakin alkoi huipulta. Pitkältä tuntunut, rutiineista täyttynyt talvi on mennyt nopeasti muistijälkiä jättämättä.

Hiihtoloman tienoilla oli kylläkin jonkinlainen elokuvatiivistymä: hiukan runsaan viikon aikana kävin neljästi (!) elokuvissa. Ystävän kanssa kotimainen Viikossa aikuiseksi (hauskan harmitonta kohellusta), miehen seurassa ranskalainen Ranskalaista häähumua (Qu'est-ce qu'on a fait au Bon Dieu?, aivan mainio, yltää parhaiden näkemieni elokuvien listalle) ja brittiläinen Kaiken teoria (The Theory of Everything, hieno tositarina ja Eddie Redmaynen huikea roolisuoritus) sekä vielä mustavalkoinen mykkä klassikko Tampere-talossa Chaplinin Poika (The Kid) elävän musiikin säestyksellä, seuranani ystävätär.

      

Lyhyt talvinenkin jakso alkuvuoteen kuului, sekin tosin auringon valoa vailla. Aurinko piilottelikin aina maaliskuulle saakka. Lumi muuttui sohjoksi ja kuraksi hiihtolomalla enkä ehtinyt suksille tänäkään vuonna. Ainoa matka hiihtolomalla suuntautui miehen vanhempia tervehtimään. Appi joutui sairaalaan tammikuussa ja uupui nopeasti, vain kuudessa viikossa, vaikeaan sairauteen. On vaikea uskoa, että hän vaikutti vielä joululomalla käydessämme olevan kutakuinkin voimissaan. Hautajaiset olivat kaksi päivää sitten, jotakin on pysyvästi toisin. Elämä kuitenkin jatkuu ja arki rullaa eteenpäin samanlaisena.