Pari lämmintä päivää oli, toinen niistä äitinpäiväviikonlopun lauantai. Lämpimän yllyttämänä menin, tarkasti sääennusteita sihtailtuani, kasvimaalle kylvötöihin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Seuraavalla viikolla tuli lumisateita ja yöpakkaset. Turhaa oli siis kyykkiminen palstalla.
Lähiopetukseen palaamiseen annetut ohjeet menevät jotenkin näin: Peruskoululaiset aloittavat opiskelun porrastetusti (eli kaikki ikäryhmät samaan aikaan). Kokoontumiset rajoitetaan yhä kymmeneen henkeen (paitsi koulussa saa olla kerralla satoja oppilaita ja poissaoloihin pitää suhtautua erityisellä ankaruudella). Lapset eivät tiettävästi sairastu Covid-19 -virukseen, eivät kanna virusta eivätkä tartuta sitä (mutta koulussa huolehditaan väljyydestä ja turvaväleistä, ettei virus tartu). Pidetään turvavälit (mutta lapsille annetaan kaikki se lohtu ja läheisyys, jonka he tarvitsevat). Opetusryhmät pidetään erillään (paitsi silloin, kun ryhmät on tarpeen sekoittaa). Opettajat opettavat vain omaa ryhmäänsä (paitsi ne, jotka opettavat useampaa tai koulun kaikkia ryhmiä). Otetaan käyttöön koulun ylimääräiset tilat (joita ei ole). Huolehditaan väljyydestä, mutta noudatetaan perusopetuslaissa annettua määräystä opetusryhmien koosta (mitään sellaista pykälää ei ole, samassa ryhmässä saa olla oppilaita yhdellä aikuisella kuinka paljon tahansa). Huolehditaan myös henkilökunnan turvallisuudesta (mutta suojainten käyttöä ei suositella). Tärkeintä on kuitenkin, että koulun aikuiset eivät kohtaa vaan pitävät toisiinsa yhteyttä sähköisten välineiden avulla. Noudatetaan opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa (mutta käytetään lähiopetuksen päivät lasten sosiaalisen suhteiden ylläpitämiseen sekä etäopetuksen aikana syntyneiden oppimisen tuen ja lastensuojelun tarpeiden kartoittamiseen). Ja pestää kädet kouluun tullessa, välitunnille lähtiessä, välitunnilta palatessa, ruokalaan mennessä, sieltä palatessa, kotiin lähtiessä ja aina, kun tarve vaatii.
Ja niin Suomen peruskoulut käynnistyivät. Koulujen avaamista vastustaneet opettajat leimattiin netissä lukijakommenteissa nopeasti itsekkäiksi pullaa mussuttaviksi laiskureiksi, jotka eivät viitsisi palata etäopetuslomaltaan takaisin tekemään töitä lasten hyväksi. Hyytävä analyysi ammattikunnastamme. Tätäkö mieltä monet suomalaiset todella ovat? Punainen Risti myönsi kuitenkin suomalaisille peruskoulunopettajille tunnustuksen. Kukahan sen käy opettajien puolesta pokkaamassa?
"Suomen Punainen Risti myöntää vuosittain jaettavan Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen Suomen peruskoulujen opettajille. Opettajat ovat kehittäneet uusia tapoja kohdata oppilaansa kyetäkseen turvaamaan heidän oikeutensa oppia myös poikkeusoloissa. Tunnustuksella Punainen Risti myös rohkaisee opettajia tuomaan esiin epidemian pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Koulujen lähiopetuksen keskeyttäminen 16. maaliskuuta on ollut vaikutuksiltaan laajimpia koronaepidemian rajoitustoimia. Se mullisti hetkessä noin kahdessa tuhannessa suomalaisessa peruskoulussa toimivien noin 40 000 opettajan ja puolen miljoonan peruskoululaisen arjen.
Opettajat joutuivat sopeuttamaan toimintaansa koronaepidemian tuomiin rajoituksiin ensimmäisten joukossa. Opettajilta kysytään muuntautumiskykyä jälleen koulujen avautuessa ja uudenlaisen kouluarjen alkaessa.
– Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus Suomen peruskoulujen opettajille on kiitos siitä, että yhteiskunnalle merkityksellinen ja suomalaiselle hyvinvoinnille tärkeä koulujärjestelmä on sopeutunut uuteen tilanteeseen nopeasti. Opettajien panos on ollut välttämätön, jotta oppilaiden velvollisuus ja samalla oikeus oppimiseen toteutuu myös poikkeusoloissa, sanoo Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula.
– Tunnustuksella voimme kannustaa myös niitä opettajia, jotka yhä kamppailevat haastavissa opetustilanteissa parhaita ratkaisuja etsien.
Epidemian vaikutukset ulottuvat kauas
Varsinaisen opetustehtävänsä rinnalla moni opettaja on kokenut huolta oppilaista, joihin on vaikea pitää yhteyttä tai joilla on ollut vaikeuksia selvitä muuttuneesta tilanteesta vailla päivittäistä kohtaamista opettajan ja opiskelukavereiden kanssa.
Uudenlaisessa arjessa lasten ja nuorten eriarvoisuus ja henkisen hyvinvoinnin tukemisen merkitys korostuvat. Epidemian vaikutukset ulottuvat pitkälle lasten ja nuorten tulevaisuuteen.
– Opettajien työ perustuu arkiseen kohtaamiseen. Inhimillisellä kädenojennuksella haluammekin kannustaa opettajia sekä muita lasten ja nuorten parissa työskenteleviä välittämään rohkeasti eteenpäin niitä arjen havaintoja, jotka liittyvät lasten ja nuorten hyvinvointiin ja tuen tarpeisiin, Kristiina Kumpula painottaa.
Suomen Punainen Risti myöntää Inhimillinen kädenojennus –tunnustuksen vuosittain erityisen ansioituneelle henkilölle tai yhteisölle, joka on toimillaan edistänyt inhimillisiä teemoja, arvoja ja toimintaa. Inhimillinen kädenojennus on annettu ensimmäisen kerran vuonna 1988.
Koronatilanteen vuoksi tunnustuksen luovutustilaisuus järjestetään myöhäisempänä ajankohtana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti