Mitä missäkin on

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riemukaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riemukaari. Näytä kaikki tekstit

31. heinäkuuta 2014

Matkalla Keski-Euroopassa, osa 2 (Pariisi)

Torstaina 10.7. Keski-Euroopan valloituksemme oli edennyt Metzin, Luxemburgin, Verdunin, Strasbourgin ja Troyesin kautta kohti Pariisia. Ajoimme aamupäivällä halki peltomaisemien ja loppumatkasta käsittämättömän monimutkaisia ja ruuhkaisia Pariisin kehäteitä pitkin Versaillesiin. Pääsimme sisään palatsiin kohtuullisen jonottamisen jälkeen ja ryhdyimme urakoimaan taideaarteita. Puutarhat kolusimme sisätilojen jälkeen. Pettymykseksemme kaikki suihkulähteet olivat kuivia.









Illalla lähdimme suunnistamaan kohti hotellia. Kehäteillä oli yhä hurja ruuhka ja paikoin liikenne vaikutti jopa kaoottiselta, kun nelikaistaiselle moottoritielle rampeista pyrkivät tunkeutuivat häikäilemättä seisovien jonojen ahtauteen.


Majapaikkamme oli seuraavat neljä yötä Adagio Marne la Vallée Val D'Europe -huoneistohotellissa. Saimme asuttavaksemme ihan mukavan kahden huoneen ja keittotilan muodostaman asunnon. Alkuasetelmaa himmensi hiukan huoneiston rikkinäinen lukko, joka ei suostunut toimimaan avainkortilla. Henkilökunnan yleisavaimella se kyllä toimi. Ensimmäisenä aamuna saimme selvittää vikaa korjausmiehelle - ranskaksi.

Perjantaina 11.7. aamutoimistamme suoriuduttuamme lähdimme etsimään juna-asemaa ja hankkimaan kolmen vuorokauden turistilippua julkisiin liikennevälineisiin. Onnistuimme aikeissamme ja hyppäsimme RER A -junaan. Matka Louvren tietämille kesti puolisen tuntia. Käytimme päivästä hyvän tovin jälleen taideaarteiden tutkimiseen.







Kun olimme suoriutuneet Louvresta, lähdimme patikoimaan Tuileries-puiston, Place de la Concorden kautta ja Avenue des Champs-Élysées -katua myöten kohti Riemukaarta. Pääkatu oli valmisteltu maanantain kansallispäivää varten: trikolorit liehuivat ja kadun varteen oli rakennettu barrikadein eristettyjä katsomoita. Kun maisemat oli Riemukaarelta käsin ihmetelty, palasimme hotellille melko uupuneina - turistin homma kun ei ole mikään kevyt tehtävä.


Lauantaina 12.7. aloitimme urakointimme La Défenceltä. Sieltä jatkoimme Trocadéro-puiston ja Pont d'Iéna -sillan kautta jonottamaan Eiffelin torniin. Jonotimmekin hyvän tovi, mutta lopulta pääsimme kaksien turvatarkastusten jälkeen hissiin ja katselemaan maisemia. Sää oli onneksi sillä hetkellä melko selkeä.




Seine.

Maisema Eiffelin tornista.
Eiffelin jälkeen ihmettelimme vielä Notre-Dame -katedraalia päällisin puolin, kävimme lasten toiveessa Hollister-vaateliikkeessä ja ehdimmepä vielä kummastella Pompidou-keskuksenkin ulkoasua. Askelia kertyi jälleen mukavasti vaikka ahkerasti ajelimme myös metrolla.
Notre-Dame, jonka pihassa oli juuri päättynyt joku tapahtuma.
Pompidou-keskus
Sunnuntaina 13.7. oli harmaatakin harmaampi sadesää. Toteutimme lapsille luvatun (tai no, kiinnostihan se minuakin) kierroksen hotellin lähellä sijaitsevaan factory outlet -kylään La Vallée Villageen. Huippubrändejä oli liikkeissä edustettuna runsas sata. Jokainen lapsi teki jonkin löydän ja sai itselleen tuliaisia.



Veimme ostokset hotellille ja lähdimme viimeiselle RER-junamatkalle kohti keskustaa. Vielä oli urakoitavana Luxemburgin puisto, Sacré-Cœur (Pyhän Sydämen basilika) Montmartrella, vanhin olemassa oleva Seinen ylittävä Pont Neuf -silta ja Montparnasse-torni, jonne oli niin korkea hissilipun hinta, että päätimme jättää kuitenkin käymättä, koska näköalatorneja oli jo takana muutamia. Sattumoisin myös muuta mielenkiintoista osui reitille: Chateau Rougen alue, jota kutsutaan Pariisin pikku Afrikaksi, Saint-Sulpice-kirkko, joka on Pariisin toiseksi suurin kirkko, sekä autio Samaritaine-tavaratalo.
Saint-Sulpice -kirkon aukion suihkulähteet.










Illalla palasimme hotellille, pakkasimme ja valmistauduimme jatkamaan aamulla matkaamme kohti Brysseliä ja reissun viimeistä majapaikkaa.

Maanantaiaamulla 14.7. vietimme tovin katsellen televisiosta Ranskan kansallispäivän paraatia jo tutuksi käyneissä maisemissa Riemukaarella ennen kuin hyppäsimme monen päivän tauon jälkeen uskollisesti palvelleeseen vuokra-autoomme ja suuntasimme vielä kerran Pariisin kehäteille, jotka olivatkin yllättäen lähes autiot. Taisivat kansalaiset viettää kansallista vapaapäiväänsä vastanottimien ääressä.