Matkalla Keski-Euroopassa, osa 1 (Metz ja Troyes)

Tänä kesänä päätimme valloittaa osia Keski-Euroopasta. Lähdimme matkaan perjantaina 4.7. lentäen Tampereelta Frankfurtiin Saksaan. Sieltä otimme kulkupeliksi vuokra-auton ja lähdimme halki peltomaisemien kohti Ranskaa. Pysähdyimme matkan varrella myöhäiselle lounaalle Trieriin. Aikeemme oli palata sinne vielä uudestaankin katselemaan vanhan roomalaisten perustaman kaupungin nähtävyyksiä, mutta emme tulleet kuitenkaan palanneeksi.

Trieristä jatkoimme kohti ensimmäistä majapaikkaa Metzissä. Alkumatka sujui joutuisasti, mutta Ranskan puolella juutuimme ruuhkaan, joka johtui osittain tietöistä ja osittain suuresta autojen määrästä. Liikennemassa mateli hitaasti kilometri toisensa jälkeen. Pääsimme kuitenkin lopulta perille, kirjauduimme hotelliin (http://www.hoteldutheatre-metz.com/) ja lähdimme etsimään syötävää ja tutustumaan lähiympäristöön jalkaisin. Ostimme täytetyt patongit hotellin viereisestä leipomosta ja söimme ne läheisessä puistossa. Matkan ensimmäiset lasilliset viiniäkin nautiskelimme ravintolan aurinkoisella terassilla aivan katedraalin kupeessa.  Illalla kävimme katsomassa ravintolan terassilla maailmanmestaruusjalkapalloa (vastakkain olivat Ranska - Saksa), aivan kuten useana iltana matkan aikana.

Hotellihuoneemme kuva hotellin kotisivuilta.

Moselle-joki.

Lauantaiaamuna 5.7. pakkauduimme autoon ja ajoimme Luxemburgiin katsastamaan Viandenin linnaa. Linnan vanhimmat osat ovat 400-luvulta. Aikain saatossa linna oli päässyt pahoin rapistumaan, mutta nyt se on kauniisti restauroitu. Pääsimme seuraamaan näytöstä, jossa vanhoihin ritariasuihin pukeutuneet miehet esittelivät taistelumenetelmiä. Peitsiä, miekkoja, musketteja...

Kaunis luxemburgilainen kotilo pääkaupungin vanhojen linnoitusten muurilla.

Viandenin jälkeen ajoimme pääkaupunkiin katsomaan vanhoja linnoituksia, Bockin kasemateja, ja kukkulalla sijaitsevaa vanhaa kaupunkia, "yläkaupunkia", jossa kävimme syömässä ja kuuntelimme hetken toriaukiolla ollutta konserttitapahtumaa. Luxemburgin kaupunki on ollut vuodesta 1994 Unescon maailmanperintökohde.

Kasematit, linnoitusten luolastot.

Sunnuntaina 6.7. suuntasimme ensimmäisen maailmansodan taistelukentille Verduniin. Pysähdyimme ensin sodan muistokappeliin, Ossuaire de Douaumontiin. Katselimme Verdunin taisteluista tehdyn dokumentin, kiipesimme torniin ja kävelimme hautausmaalla, jossa on täsmällisen suorissa riveissä 15 000 viti valkoista ristiä punaisine ruusuineen. Paitsi noiden tunnistettujen ranskalaisten sotilaiden haudat, alueelle on haudattu myös 130 000 tuntemattoman sotilaan jäänteet. Ihmettelimme pommituksissa kuopalle ammuttuja peltoja ja ajoimme palan matkaa eteenpäin Douaumontin suojavarustuksille, tai linnoituksille, jossa kiersimme ensin alueen ulkopuolelta ja lähdimme sitten tutkimaan luolastoja maan alle. Rakennelmat tekivät vaikutuksen muistuttamalla sodan tuhovoimasta ja järjettömyydestä. Rintamalinja jylläsi linnoituksen ympäristössä lähes vuoden tuhoten alueelta aivan kaiken. Sade hätyytti meidät jatkamaan matkaa ja lähdimme Verdunin kaupunkiin uimahalliin uimaan.

Taustalla muistokappeli, edessä ranskalaissotilaiden hautausmaa risteineen ja ruusuineen.

Laajat alueet olivat kuopalla pommien aiheuttamien kraatereiden vuoksi.

Vihollisen varalle rakennettuja esteitä?

Yhä alemmas linnoituksen luoliin.

Maanantaina 7.7. ajoimme Strasbourgiin. Vanhassa kaupungissa meitä odotti upea kirkko (Notre-Dame katedraali) astrologisine kelloineen, hienot maisemat ylhäältä kirkon tornista nähtynä, vanhoja taloja ja idyllisiä kapeita kujia sekä Ill-joki. Ihmeteltyämme aikamme vanhaa kaupunkia lähdimme etsimään EU-hallintopalatseja sekä pienen pientä eläintarhaa, joka sijaitsee Parc de l'Orangerie -puistossa. Puistossa oli kauniit istutukset sekä lukemattomia haikaranpesiä. Eläintarhassa oli lintuja, apinoita, ilves ja joitakin muita eläimiä.

Näkymiä Notre-Damen tornista.

Vanhoja taloja Ill-joen partaalla.

EU:n hallintopalatsi.

Haikaranpesistä yksi.

Eläintarhan flamingo.

Sateisena tiistaina 9.7. päätimme, ettemme ennekkosuunnitelmista huolimatta lähdekään Saksan puolelle Trieriin vaan jäämme katselemaan tarkemmin Metziä, joka sekin oli osoittautunut varsin kauniiksi ja mukavaksi kaupungiksi. Kävelimme vilkkailla ostoskaduilla ja kävimme viimeinkin sisällä Metzin katedraalissa ja kauppahallissa, jonka kulmilla olimme kävelleet ruokapaikkaa hakien joka ilta. Pyrimme uimaan paikalliseen uimahalliin, mutta emme onnistuneet päästä sisään, koska meiltä puuttuivat uimalakit. Uinnin sijaan löysimme sattumoisin Metzin itäisen hautausmaan. Se oli huikea paikka, hiukan pelottavakin, ikivanhoine sammaloituneine muistomerkkeineen ja yksityisine muistelukappeleineen. Illalla kävelimme katselemaan vanhoja saksalaisia portteja, Porte des Allemands, ja vallihautoja sekä  Centre Pompidou-Metzin rakennusta. Etsiessämme modernin taiteen keskusta löysimme sattumalta kivan puiston, Parc de la Seillen, ja sieltä tuttuja suomalaisia maisemia valokuvataideprojektin muodossa.

Metzin vanha itäinen hautausmaa, Cimetière de l'Est..

Metzin Pompodou-keskus

Keskiviikkona 9.7. meidän oli aika luopua ensimmäisestä majapaikasta. Se oli ihan mukava hotelli, ainoat huonot puolet olivat puuttuva ilmastointi ja ikkunan alla kulkeva mukulakivikatu. Palvelu oli hyvää, huone suhteellisen tilava ja siisti ja aamupala, jonka ostimme ansimmäiselle ja viimeiselle aamulle, runsas ja hyvä. Näkymä oli päätyikkunasta Moselle-joelle ja Temple Neuf de Metz -kirkolle, joka sijaitsi aivan Mosellen haarassa olevan niemen nokassa. Joutsenet uiskentelivat joessa erikokoisina joukkoina. Sivuikkunoista näkyivät vastapäisten talojen ikkunat luukkuineen. Sateella pulut hakeutuivat suojaan vastapäisen talon ylimmän kerroksen ikkunoissa olevien koristeveistosten päälle.

Lähdimme ajamaan kohti Troyesia ja koska reitti kulki aivan Verdunin ohi, päätimme poiketa katsomaan vielä ne kohteet, jotka ensimmäisellä kerralla jäivät sateen vuoksi katsomatta. Niistä ensimmäinen oli yksi sodassa kokonaan tuhoutuneista kylistä. Jokaisen rakennuksen kohdalle oli pystytetty kivipaasi, jossa kerrottiin, mikä rakennus siinä oli ollut.

Jatkoimme sateessa kohti Troyesia ja hämmästelimme matkan varrella viljapeltojen valtavaa alaa. Kaupunkiin päästyämme katsastimme katedraalin ja kävelimme hetken vesisateessa vanhoissa kortteleissa. Autolle palatessamme huomasin viinikaupan ja koska olimme Champagnen alueella, päätin kokeilla kielitaitoani ja mennä ostamaan kaksi pulloa champanjaa. Viinivalikoimat olivat näyttelytilassa todella laajat. Hääpäivänä elokuussa avaamme varmaan pulloista ensimmäisen.

Ajoimme kaupungista maatilamajoituspaikkaan Chambres d'Hôtes "Les Furets" (http://www.lesfurets.fr/), jossa meidät otti vastaan tilan emäntä Patricia Périn. Söimme päivällisen pitkän kaavan mukaan: aperitiivi ja pieniä alkupaloja (pekonipannukakkua ja oliivitahnapäällysteisiä suolakeksejä), sitten raastesalaattia ja  couscous taboulé, seuraavaksi pääruouaksi tilan omaa kanaa ja peruna-kesäkurpitsapaistosta. Niitä seurasi juustot ja makeaksi lopuksi tiramisua ja tuoreita vadelmia. Päivällisseurana meillä oli seitsemän todella mukavaa eläkeläistä Lillestä. Keskustelua käytiin ranskaksi, mutta välillä Patricia auttoi meitä englanniksi ja saksaksikin, sillä oma kielitaitomme ei todellakaan riittänyt sujuvaan keskusteluun ranskan kielellä. Pöytäseurue osasi kuitenkin yksinkertaistaa puhettaan niin, että yllättävän paljon kyllä ymmärsimmekin. Kaiken kaikkiaan tähän saakka oli koko kielitaitomme laitettu likoon jo monessa kohtaa: englannilla ei alueilla, joilla liikuimme, paljoakaan arvoa, mutta saksasta oli hyötyä. Suomea emme olleet kuulleet sanaakaan tähän mennessä.

Seuraavana päivänä runsaan aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Pariisia. Sää pysytteli harmaana ja sateisena.