Järkevä päätös

Tein juuri päätöksen, johon mieskin kannusti jo ennen joulua: selattuani kevään suoritusurakaksi aiotut erityispedagogiikan aineopintojen kurssikirjat totesin, ettei niiden sisällössä ole mitään, millä olisi minulle oikeaa käyttöarvoa töihin palattuani, ja päätin, etten käytä toista vuorotteluvapaani puolikasta niiden kanssa punnertamiseen. Käytän vapautuvan ajan ja energian aivan toisenlaisten asioiden tutkimiseen: oman työn kehittämistä, positiivista psykologiaa ja työhyvinvointia. Onnittelen itseäni hyvästä päätöksestä!

"Positiivinen psykologia tutkii niitä olosuhteita ja prosesseja, jotka myötävaikuttavat ihmisten, ryhmien ja instituutioiden kukoistukseen ja optimaaliseen toimintaan.

Arvokkaan ja tarkoituksellisen elämän salaisuus

Positiivisessa psykologiassa ollaan kiinnostuneita ”tavallisesta ihmisestä”: siitä, mikä hänen kohdallaan toimii, on oikein ja voi muuttua paremmaksi. Olisi myös osattava ymmärtää sitä, että useimmat ihmiset, kaikkien vaikeuksienkin keskellä, pystyvät elämään arvokasta ja tarkoituksellista elämää.

Martin Seligmanin mukaan positiivisen psykologian huomio kiinnittyy kolmelle tasolle:

• subjektiiviseen eli kokemusten tasoon, mm. hyvinvointi ja tyytyväisyys, toivo, optimismi ja onnellisuus,
• yksilöllisiin ominaisuuksiin ja voimavaroihin, mm. kyky rakastaa ja välittää, rohkeus ja anteeksiantaminen, viisaus, resilienssi eli kimmoisuus elämänkriiseissä sekä
• positiivisiin instituutioihin, jotka tukevat ihmisiä kohti hyvää ja hyveellistä elämää"                                              Työterveyslaitos

Uusi hieno italialainen Bialetti Moka Express -espressopannuni.

Aurinkoisia pakkaspäiviä

 

Tammikuu lähenee loppuaan ja sydäntalvi napsahtelee seinissä. Auringon kylmä kirkkaus kristallisoi hanget ja kuorruttaa puut kipinöiviksi. Värit ovat valuneet piiloihinsa odottamaan. Pakkanen voimistaa äänet, askeleet muuttuvat rapeiksi ja luistinten terät kirskahtelevat jossakin. Tämä on parasta talvea.

Eilen aamu oli kirkas, mutta siihen mennessä, kun ehdimme jäälle, taivas oli harmaantunut. Iltapäivällä satoi lunta.

Ystävistä ja elämisen taidosta

Onnea on tyytyväinen ystävä.

Vuorotteluvapaavuosi on ihan pian puolivälissä. Yksi tärkeimmistä tavoitteista vapaavuodelle on asetella ajatukset uuteen asentoon: turhautuneen negatiivisen nurisijan sijaan vanhaan työhön (tai no, ei se uusikaan ole pois suljettu, jos sopiva löytyy) palaa toivottavasti se pölykerrosten alta esiin kaivettu vanha minä, joka katsoo asioita hiukan monipuolisemmin ja toivottavasti valoisammin. "Kaikki tarvittava on kuitenkin jokaisen omassa päässä", yksi uusista ystävistäni sanoo. Jos asioita ei voi muuttaa, pitää muuttaa omaa suhtautumistaan niihin.

Onnea on kupillinen oikein hyvää kaffe lattea tai mausteista nepalilaista maitoteetä.

Lähdin etsimään uusia ajattelumalleja syksyn pimeimpään aikaan, vesisateen harmaannuttaessa kaiken taivaalta tulevan valon, Mindfulnes-viikonlopusta. Päivät sisälsivät hiukan teoriatietoa psykologiasta, hyväksyvän läsnäolon perusharjoituksia, joogaa, monta rentoutumistekniikkaa, mielikuvaharjoituksia ja erilaisten meditaatiosuuntausten esittelyä. Viikonloppu oli pieni loma arjesta ja vaikka monet jutut tuntuivat enemmän tai vähemmän hörhöilyltä, oli noissa tekniikoissa jotain harkinnan alle otettavaakin: mikä olisikaan parempaa kuin oppia hallitsemaan omia ajatuksiaan ja päästämään irti kaikesta, mille ei juuri sillä hetkellä voi mitään. Mindfulness ei ole mitään "naminami"-onnellisuushöttöä vaan sitä, että tapa kohdistaa huomio nykyhetkeen ja lakata murehtimasta turhaan asioita, joihin ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista vaikuttaa.

Pihapensaassa värjöttelee varpunen. Onnea on mennä sisään lämpimään kotiin.

Stressinhallinnasta löytyy netistä paljon tietoa, esimerkiksi täältä. Aika monilla sivustoilla viitataan juuri mindfulness-tekniikoihin. Tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon ja NLP:hen olemme palanneet monta kertaa ystäväni Merjan kanssa. Hän opiskelee life coachiksi, olisiko se nyt sitten elämäntaitovalmentajaksi, ja tarvitsi harjoitusasiakkaita opintojaan varten. Olin tietysti heti innolla mukana! Tunnin mittaisiksi tarkoitetut valmennustapaamiset tuppaavat venymään parituntisiksi, kun innostumme vaihtamaan ajatuksia kaikesta mahdollisesta. Niin, juttu pyrkii karkaamaan, vaikka yhtä tapaamista varten pitäisi olla aina käsillä vain yksi aihe, johon keskitytään. On äärettömän hienoa jutustella kaikenlaisista ja saada uusia näkökulmia, joutua kyseenalaistamaan omaa tapaa ajatella. Ja huomata, että perustukset, mies, lapset, koti ja ystävät, ovat tukevasti paikoillaan. Kaikki muu on pelkkää hienosäätöä.

Onnea on ystävältä saatu kukka.

Kaikki tietysti tähtää tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Lääkäriseuran Duodecimin Onnellisuus-tietokanta sisältää minia hyviä artikkeleita onnellisuudesta. Niiden tutkiskelu on vielä kesken. Muutama kirja odottaa läpisilmäilyä. Poimin niistä hyviä ajatuksia ja tartun itselle tarpeelliseen.

Rento pikku kamu voi löytää hyvän nukkumapaikan vaikka lehtikorista. Onnea on turvallisuudentunne.

Minun onneni on se, että ympärilläni on hyviä ihmisiä. Joitakin ystävistäni näen tätä nykyä liian harvoin, mutta ehkä se aikaa myöten korjaantuu. Olen iloinen myös niistä ystävistä, joiden kanssa ei aina ole niin helppoa ja voimaannuttavaa olla: oman räsymattoteoriani mukaan kaiken sävyisiä raitoja tarvitaan, jotta kaikki värit pääsevät esiin. Erityisen hienoa on ollut huomata, että stressin helpottaessa vanhat sosiaaliset taidot eivät olekaan kokonaan kadonneet.

Onnea on juosta vapaana järven jäällä.

Ilta-Sanomat 12.1.2013

Nämä kahdeksan ystävää jokainen tarvitsee

"Vaikka eläisit onnellisessa parisuhteessa, älä unohda ystäviä! Prevention-lehti listasi kahdeksan ystävyystyyppiä, jotka olisivat meille erityisen tarpeen. Australialaistutkimuksen mukaan hyvät ystävyyssuhteet edesauttavat pitkäikäisyyttä jopa paremmin kuin läheiset perhesuhteet. Lisäksi ystävyyssuhteiden väitetään osaltaan suojaavan jopa liikalihavuutta, masennusta ja sydänsairauksia vastaan.

1. Lapsuudenystävä

Hän, joka muistaa ensi-ihastuksesi, lempibändisi, ja ensimmäisen humalasi. Joskus ehkä toivot, että hän ei muistaisi ihan niin paljon, mutta mikäli hän on katsellut sinua jo kymmeniä vuosia, hän on luultavasti luotettava - kuten sinäkin hänelle.

2. Uusi ystävä

Uudet ystävät tuovat elämään uusia tapoja ajatella ja olla. Heidän kauttaan voi tutustua taas uusiin ryhmiin ja uusiin ihmisiin. Erityisesti uutta uraa harkitseville tai täydellistä elämänmuutosta halajaville uudet ystävät ovat tärkeitä.

3. Harrastuskaveri

Hän on se, joka raahaa lenkille juuri silloin, kun oma käsitys urheilusta sijoittuu akselille jääkaappi-sohva. Lenkillä voi puida sydänsurut, työmurheet tai riemuita onnistumisista.

4. Hengellinen ystävä

Väitetään, että hengelliseen yhteisöön kuuluvat ovat joustavampia arjessaan. Yhteisön ei tarvitse olla syvän uskonnollinen, meditaatio ja jooga ajavat saman asian.

5. Nuorempi ystävä

Eräs onnellisen elämän salaisuuksia on tuntea olevansa tarpeellinen ja hyödyksi muille. Usein tyydytyksen saa puolihuolimattomasti kotioloissa kokkaamalla perheelle ja pitämällä huolta lapsista. Nuorempien opastus työpaikalla tai harrastuksessa voi kuitenkin antaa saman tunteen.

6. Puolison ystävä

Mitä enemmän pariskunnan perheet ja ystävät sekoittuvat, sitä onnellisempia puolisot ovat, väittää amerikkalaistutkimus. Mikäli anoppivitsejä on uskominen, väite ei ole faktaa, mutta sen sijaan on varmaa, että mitä enemmän puolisoilla on yhteistä tekemistä, sitä läheisempiä he ovat.

7. Äiti

Kukapa rakastaisi sinua enemmän - vaikkei se ehkä aina siltä vaikutakaan. Pennsylvanian osavaltion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan naiset, joilla oli hyvin läheinen suhde omaan äitiinsä, eivät ottaneet työ- ja parisuhteessa sattuneita konflikteja niin henkilökohtaisesti.

8. Sinä itse

Niinpä niin. Kun huolehtii muiden hyvinvoinnista, oma hyvinvointi usein unohtuu. Avain onnelliseen elämään on kuitenkin siinä, että viihtyy ennen kaikkea itsensä kanssa."

Onnea on vaihtuvat vuodenajat. Jokaisessa niissä on jotain, mistä en tahtoisi luopua.

Keski-iän kriisikö? No ei todella!

Helsingin Sanomista 2.7.2012, katkelmia artikkelista

Keski-iän kriisi – onko sellaista?

"Keski-iän kriisin teki psykologian piirissä tunnetuksi amerikkalaistutkija Daniel Levinson 1970-luvulla. Hänen tutkimuksensa on kuitenkin kyseenalaistettu, kertoo Jyväskylän yliopistossa oleva akatemiatutkija Katja Kokko. Kokon mielestä on mahdollista, että keski-iän kriisissä onkin kyse populaarikulttuurin ylläpitämästä myytistä.

Kokko on varajohtajana professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 käynnistämässä pitkittäistutkimuksessa Lapsesta aikuiseksi, jossa on seurattu vuosikymmenien ajan satojen suomalaisten elämää. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 50 vuoden iässä suomalaisista 40 prosenttia kertoi kokeneensa keski-iän kriisiä. Mutta kriisiä kokeneista naisista 73 prosenttia ja miehistä 56 prosenttia oli kokenut kriisejä aiemminkin. "Jotkut ovat taipuvaisempia negatiivisuuteen tai alakuloisuuteen, ja joillakin elämäntilanteet ovat sellaisia, että niistä aiheutuu kriisiä", Kokko tulkitsee. Tutkimuksessa yli 90 prosenttia 50-vuotiaista piti elämäänsä vähintäänkin tarkoituksellisena.

Kansainvälisissä onnellisuustutkimuksissa on huomattu, että kaikkialla maailmassa ihmiset alkavat 45 vuoden iästä lähtien olla joka vuosi aiempaa onnellisempia. Elämänsä loppuun asti, ellei suuri sairaus kohtaa. Maaliskuussa ilmestyneessä New Scientist -tiedelehdessä Cambridgen yliopiston professori David Bainbridge todisteli, kuinka keski-ikä on suurta kukoistuksen ja kehityksen aikaa, vieläpä ensiarvoisen tärkeää ihmislajin säilymiselle.
Ihmisaivot ovat priimakunnossa 40–60-vuotiaana, jota pidetään keski-iän määritelmänä. Ei olla enää nuoria, mutta ei vielä vanhojakaan. Keski-iässä ihmiset kantavat huolta lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja välittävät kulttuurin viisautta jälkipolville, mikä on Bainbridgen mielestä evoluutiota ihmeellisimmillään. Keski-ikäiset johtavat politiikkaa, talouselämää, asevoimia, mediaa ja maailmaa.

Yksi tapa ajatella keski-ikää on se, että kyse on suhteellisen pitkästä jaksosta, johon lähes takuuvarmasti osuu vastoinkäymisiä: vanhemmat kuolevat, lapset jättävät kodin, terveys rapistuu ja työuran mielekkyyttä koetellaan, jos töitä edes on. Näin ollen itse ikä ei aiheuta kriisiä. Keski-iän kriisin sijaan onkin kriisejä keski-iässä."

Onnellisen elämän salaisuus?

"Motivaatiopsykologian johtavien tutkijoiden Richard Ryanin ja Edward Decin mukaan sisäisen motivaation ytimessä on psykologisten perustarpeiden täyttyminen. Näillä ei ole juuri mitään tekemistä Maslowilaisen tarvehierarkian kanssa. Ne kertovat ennemminkin terveen ihmisen psykologiasta. Psykologisten perustarpeiden täyttyminen vaikuttaa merkittävästi koettuun onnellisuuteen ja hyvinvointiin.
Ryanin ja Decin mukaan psykologisia perustarpeita on kolme: vapaus, kyky saada asioida aikaiseksi ja yhteys toisiin ihmisiin. Daniel Pink soveltaa Ryanin ja Decin tutkimusta ja linjaa perustarpeiksi vapauden, hallinnan tunteen ja merkityksen tunteen. Roman Krznaricin mukaan ne ovat puolestaan vapaus, flow-kokemukset ja merkitys. Kaikissa linjauksissa tulee esiin sama perusajatus. Nimitänkin tässä suomeksi psykologisia perustarpeita nimillä vapaus, virtaus ja vastuu.

Vapaus
Vapaus tarkoittaa tunnetta siitä, että pystyt vaikuttamaan omaan elämääsi. Toisin sanoen, se tarkoittaa, ettei toimintaasi rajoita ylenpalttisesti toisten tahto ja toiminta, ja että pystyt kohtalaisella vaivalla saavuttamaan tavoitteesi.
Vapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisit tehdä ihan mitä vaan päähän pälkähtää. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että voit toimia niin kuin on omalta kannaltasi paras. Kykenemme vaikuttamaan omaan ajatteluumme ja toimintaamme paljon vähemmän kuin yleensä luullaan. Siksi vapaudessa on vähintään yhtä paljon kysymys asenteistasi ja arvoistasi kuin käsillä olevista mahdollisuuksista.

Virtaus
Virtaus tarkoittaa sitä, että saat asioita tapahtumaan ja saavutat päämääriäsi. Se tarkoittaa sitä, että koet elämäsi pysyvän hallinnassa ja että saat aikaiseksi sen, minkä aloitat. Virtaus ei tarkoita sitä, että tällaiset saavutukset olisivat aina helppoja. Päin vastoin, hallinnan tuntu ja flow-kokemus syntyy usein silloin kun pusket itseäsi kykyjesi äärirajoille.

Vastuu
Vastuu tarkoittaa sitä, että tiedostat vuorovaikutuksellisuutesi ja riippuvuutesi toisista ihmisistä. Se tarkoittaa sitä, että koet olevasi osa jotain ryhmää, oli kyse sitten perheestä, työtiimistä tai vaikkapa uskonnollisesta ryhmästä. Vastuu tarkoittaa sitä, että koet voimakkaasti, että teoillasi ja elämälläsi on merkitystä myös toisille ihmisille. Vastuu liittyy myös läheisesti kokemukseen siitä, että olet osa jotain itseäsi suurempaa kokonaisuutta. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri viimeksi mainittu on yksi keskeisimpiä tekijöitä kestävän hyvinvoinnin ytimessä.
 
Sisäinen motivaatio koostuu siis vapaudesta, virtauksesta ja vastuusta. Jos nämä psykologiset perustarpeet tyydyttyvät, ihminen on onnellinen ja voi hyvin. Lisäksi vapaus, virtaus ja vastuu muodostavat vielä positiivisen kehän: vapaus mahdollistaa uuden kokeilemisen ja uusien virtauskokemusten kartoittamisen. Työskentelemällä flow-tilassa taitosi puolestaan karttuvat ja pystyt tekemään yhä hienompia asioita yhteisössäsi. Ja kun kannat vastuusi toisista ihmisistä ja teet flow-tilassa toisten puolesta arvokkaita asioita, ovat ihmiset usein valmiit myös kompensoimaan työtäsi. Tämä puolestaan lisää resurssien kautta vapauttasi, ja niin edelleen."

Lähde:  http://ajattelunammattilainen.fi/

Talvinen viikonloppu Tallinnassa

Olde Hansan ruusuvanukas

Matka alkoi perjantaina iltapäivällä ja perillä Tallinnassa olimme seitsemän aikoihin. Asettauduimme 13. kerroksen huoneeseen ja lähdimme kohti vanhaa kaupunkia etsimään ruokapaikkaa. Katsastimme muutamia paikkoja, mutta päätimme mennä keskiaikaiseen Olde Hansa -ravintolaan. Ravintola oli hämärä - pelkin kynttilöin valaistu - täpö täynnä ja vetoisakin (onnistuimme saada paikat ihan ovensuusta tovin odoteltuamme) mutta palvelu oli ystävällistä ja tunnelma mukava. Jänispaisti lisukkeineen oli erinomainen ja ruusuvanukas oivallinen jälkiruoka.

Pulu kujerteli meille Katariina Käikillä.

Lauantaina lähdimme etsiskelemään joulutunnelmaa vanhasta kaupungista. Sitä löytyi niin kapeilta kujilta kuin raatihuoneen aukioltakin. Katariina Käik -kujalla pistäydyimme erilaisiin käsityöläispuoteihin, joista monet toimivat myös työpajoina. Kujan vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1200-luvulta. Raatihuoneen aukiolla oli joulutori: pieniä mökkejä täynnä jouluisia koristuksia, käsitöitä, herkkuja ja kuumaa glögiä. Ohjelmalavalla esitettiin laulua ja tanssia.

Katariina Käikin kapeaa kujaa koristivat havuseppelet.

Savenvalajan työpaja-puoti.

Käsityöläispuotien ja torin jälkeen kävelimme Pikk Jalgaa pitkin ylös Toompean mäelle. Kävimme Aleksander Nevskin kirkossa ja vaateplatsilla eli Kohtuotsan näköalatasanteella katselemassa vanhan kaupungin yli avautuvia näkymiä. Pyhän Neitsyt Marian tuomiokirkkoon emme päässeet sisään.

Aleksander Nevskin katedraali.

Näkymä Vaateplatsilta.

Lokki lennähti poseeraamaan Kohtuotsan näköalatasanteen muurille.

Kävimme ostamassa iltapäivällä Kansallisoopperan lippukassalta liput illan Pähkinänsärkijä-balettinäytökseen. Onnistuimme saada ylimääräiset lisäpaikat. Poikkesimme syömään georgialaiseen Must lammas -ravintolaan. Varsin mainiota oli ruoka sielläkin.

Pähkinänsärkijä.

Rahvusoopera Estonia - Kansallisoopperan ja konserttisalin pienoismalli rakennettu marsipaanista.

Raekoja platsin (Raatihuoneen torin) joulukuusi iltavalaistuksessa.

Jouluvalaistus vanhan kaupungin Viru-portilla.

Kukkakojut Viru-porttien tuntumassa tuntuivat olevan aina auki.

Lisää jouluvalojen tuomaa tunnelmaa.

Matkaseurani oli erinomainen valinta! Suuret kiitokset siis matkanjohtajalle, joka varaukset, tunsi kaupunkia entuudestaan eli opasti meidät erehtymättä paikasta toiseen ja piti puoliamme niin, että pääsimme lauantaina siirtymään parempaan huoneeseen 17. kerrokseen.

Näkymä 17. kerroksen huoneesta sunnuntaiaamuna kohti vanhaa kaupunkia.

"Toompean mäki on lähes 50 metrin korkeuteen kohoava kalkkikivinen mäki. Tarun mukaan mäki on Viron kansallissankarin Kalevin hautakumpu, joka syntyi kun Kalevin sureva leski Linda alkoi kasata kiviä miehensä haudan päälle ja jatkoi kunnes Toompean mäki oli noussut nykyiseen korkeuteensa. Viimeinen hautakumpuun tarkoitettu kivi kuitenkin lipsahti Lindan käsistä ja leski jäi murtuneena itkemään kivenlohkareen viereen. Hänen kyynelistään syntyi Ülemiste-järvi, jonka rannassa Lindankivi on edelleen nähtävissä.

Toompean mäellä asuivat aikoinaan aateliset, piispa ja muut vallanpitäjät. Mäellä sijaitsi puulinna, joka oli Tallinnan ensimmäisiä merkittäviä rakennuksia. Viron aateliset asettuivat asumaan linnan ympärille. Paikka oli luonteva valinta koska jyrkkä mäki tarjosi asukkaille hyvän suojan ja lisäksi mäeltä avautui esteetön näköala satamaan ja sinne saapuviin kauppalaivoihin. 1600-luvun lopulla Toompeaa koetteli suuri tulipalo, jossa suurin osa alueen rakennuksista tuhoutui. Maahan jäi läjäkaupalla romua ja raunioita, joiden päälle uudet rakennukset rakennettiin. Tämä nosti alueen maanpintaa useilla metreillä. Palossa pahoin kärsinyt Tuomiokirkko oli kuitenkin poikkeus. Sen lattia kaivettiin esiin raunioista ja uusi kirkko rakennettiin alkuperäisen lattiapinnan päälle. Koska kirkkoa ympäröivä maanpinta oli siis noussut, Tuomiokirkkoon pitää nyt laskeutua portaita alas eikä ylös kuten useimpiin muihin kirkkoihin.

Toompealla on kaksi hyvää näköalapaikkaa, Patkuli ja Kohtuotsa. Patkulin näköalapaikalta avautuu maisema kaupungin ja sataman ylle aina Suomenlahdelle asti. Kohtuotsan näköalapaikalta voi ihailla maisemia vanhaankaupunkiin. Toompealle pääsee joko Pitkää tai Lyhyttä jalkaa pitkin. Ne ovat katuja, joista Lyhyt jalka (Lühike jalg) erkanee Pitkästä jalasta (Pikk jalg) ja kulkee jyrkkänä portaikkona yläkaupunkiin. Pitkä jalka on Lyhyttä jalkaa loivempi ja sitä kulkivat aiemmin myös hevosvankkurit.
Siinä missä yläkaupunki oli aatelisten ja vallanpitäjien seutua, alakaupunkia kansoittivat kauppiaat ja käsityöläiset. Heidän suojakseen rakennettiin kaupunginmuuri, joka oli aikoinaan yksi Euroopan suurimmista ja vahvimmista puolustusjärjestelmistä. Järeimmiltä kohdiltaan muuri oli yli 3 metriä paksu ja 16 metriä korkea. Sillä oli pituutta kolmisen kilometriä ja muurin varrella oli peräti 35 vartiotornia. Eikä siinä vielä kaikki. Jos halusit hyökätä Tallinnaan sinun piti selvittää myös vallihaudat ja lukuisat sillat - emmekä vielä edes maininneet sataman omia puolustusjärjestelmiä. Nykyään jylhästä kaupunginmuurista ei ole jäljellä kuin pätkiä siellä täällä, minkä ansiosta Alakaupunkiin pääsee vaivatta." 

Lähde: http://www.pienimatkaopas.com/tallinna/vanhakaupunki.html

The Paradox of Our Times

"Is that we have taller buildings, but shorter tempers

Wider freeways, but narrower viewpoints

We spend more, but we have less.

We have bigger houses, but smaller families

More conveniences, but less time.

We have more degrees, but less sense

More knowledge, but less judgement

More experts, but more problems

More medicines, but less wellness.

We have multiplied our possessions, but reduced our values.

We talk too much, love too seldom, and hate too often

We have learnt how to make a living, but not a life.

We have added years to life, but not life to years.

We've been all the way to the moon and back

But have trouble crossing the street to meet the new neighbour.

We have conquered outer space, but not inner space.

We've cleaned up the air, but polluted our soul.

We've split the atom, but not our prejudice.

We've higher incomes, but lower morals.

We've become long on quantity but short on quality.

These are the times of tall men, and short character;

Steep profits, and shallow relationships.

These are the times of world peace, but domestic warfare,

More leisure, but less fun; more kinds of food, but less nutrition.

These are the days of two incomes, but more divorces;

Of fancier houses, but broken homes.

It is a time when there is much in the show window, and nothing in the stockroom.

A time when technology can bring this letter to you,

And a time when you can choose,

Either to make a difference .... or just hit, delete."

- Dalai Lama