Kesään on vielä matkaa

Kevät tuntuu sateen kylmentävältä kosteudelta ja auringon lämmöltä, taivaan sineltä, vihreän sävyiltä (ne valloittavat maan lakastuneelta värittömyydeltä), leskenlehtien pirteältä keltaisuudelta, sinivuokkojen viileältä sinisyydeltä, ketunleivän kukkien puhtaalta valkoisuudelta, auringon kirkkauden tummentamilta varjoilta metsässä. Se kuulostaa linnunlaululta, tuulelta, sateen ropinalta, ensimmäisten pörriäisten surinalta, ihmisten iloisemmalta, vapautuneemmalta naurulta. Se tuoksuu kostealta mullalta ja märältä maalta, pölyltä, orvokeilta, auringon lämmittämältä asvaltilta. Se maistuu terassikahvilta, grillatuilta kasviksilta, kesän ensimmäiseltä jätskiltä.

Kasvimaapalstalla kevättyöt on aloitettu. Muokkasin perunamaaksi aikomani palasen ja käänsin myös penkin, johon kylvän kehä-, ruis- ja auringonkukkia. Raparperi on selvinnyt talvesta. Herukkapensaat näyttävät onnettoman pieniltä.

Kevät - hirvittävän hurmaava huhtikuu

Huhtikuun alku sulatti lumet ja lupasi auringon valoa. Lumikellot kukkivat sateella ja paisteella. Sadettakin nimittäin saatiin: vettä, räntää, lunta ja rakeita. Lyijynharmaita päiviä ja kevään alun odotusta.

Huhtikuun alussa kulttuuririennot veivät jälleen pääkaupunkiin. Kansallisoopperan lavalla esitettiin Oopperan kummitusta. Olen nähnyt esityksen Lontoossa lähes parikymmentä vuotta sitten ja siihen (tai muistikuvaan siitä) verrattuna suomalainen toteutus oli vaatimattomampi, mutta upeahan se oli silti. Hyvät laulajat, toimiva lavastus ja puvustus, hienot tanssikohtaukset. Teatterikiikari olisi ollut tarpeellinen, sillä paikat olivat toisella parvella eli hyvin kaukana esiintyjistä.

Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on puhuttanut paljon. Sen tekeminen ja pohtiminen on vienyt kuluvana lukuvuonna hurjasti aikaa ja energiaa. Ajoittain mieliala on uuden edessä ainakin toiveikas, mutta välillä yksin, koulunsa ainoana kieltenopettajana, työtään tekevää pelottaa, ajoittain vallitsee jopa syvä ops-uupumus. Käsialakirjoitus ainakin muuttuu kauas siitä, jonka me 70-luvulla kirjoittamaan oppineet harjoittelimme. Ensi syksystä koululaisten tarvitsee opetella enää tekstaus (ja näppäintaidot).

Uudet, syksyn 2016, kirjaimet

Huhtikuu toi mukanaan menestystä lasten harrastusrintamalla: Poika (ja Mies valmentaja roolissa) toivat oman salibandysarjansa kultamitalit ja pokaalin ja Esikoistytär oli mukana voittamassa A-tyttöjen salibandyn SM-hopeaa. Kuopustytär on ollut kevään voittaja muuten vain. Uintitreeni jatkuu sitkeästi ja hyvällä asenteella sairastelusta ja muista vastoinkäymisistä ja pettymyksistä huolimatta.

Pionit kurkistelevat alkavaan kevääseen.

Kulttuuririentoja tuli lisää kuun lopussa, jälleen Helsingissä. Komedia nimeltään Kaktuksen kukka, pääosissa mm. Satu Silvo, Santeri Kinnunen ja Eija Vilpas. Se oli poikkeuksellisen toimiva ja hauska.

"APRIL is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers." T. S. Elliot Arkkitehtien näkemys siitä, miltä Tamperelaisten rantojen tulisi näyttää. Olen käynyt kevään mittaan useita kävelemässä kertoja Pyynikin rannoilla ja harjulla. Alueesta on muodostunut suosikkini. Nyt sitä uhkaa kuitenkin tuho: alue halutaan rakentaa kerrostalolähiösi ja rannat tahdotaan peittää betonilla. Surullista. Tampereella on suoranainen vimma suunnitella ja rakentaa rannoille korkeita lähiöitä. Näsijärven ranta peitetään alvaltin ja betonin alle Rauhaniemestä Reuharinniemeen ja Pyhäjärven kohtalona on sama Hatanpäältä kohti Joselininniemeä. Pyynikinharjun sinivuokot. Mies muisti yllättäen kihlajaisvuosipäivämme, jonka itse olin unohtanut. 4.4. tuli täyteen 20 hyvää vuotta sitoutumista yhteiseen matkaan. Maisa-koira kesäturkissaan. Miehen leipomat vappumunkit maistuivat kaikille.

Sukkasunnuntai

Flunssa jyllää. Ääni vinkuu, kurkku kutiaa ja nenä vuotaa. Siitä huolimatta tämä sukkasunnuntai oli upea aurinkoinen päivä ja lähdin ulos lyhyelle koiralenkille. Löysimme varman kevään merkin.

Kotiin palattuamme tutkailin etelänpuoleisen pihan kukkapenkkejä ja päätin aloittaa niiden siistimisen. Lisää keväänmerkkejä löytyi monta. Ihana kevät!

Jälkikirjoitus
Olo ränsistyy taas iltaa kohti. Nyt vaivaa jo silmäkin. Päivän lohduttomin ajatus löytyi tänään Twitteristä: "If someone wants to be a part of your life, they will make an obvious effort to do so."

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista - täkäläisestä lasten trullittelupäivästä. Meillä ei käynyt tänä vuonna yhtään virpojaa. Pieniä suklaamunia muistin kyllä lähettää Miehen hakemaan viime hetkellä. Yhä vielä, 28 vuotta Etelä-Pohjanmaalta muuton jälkeen, palmusunnuntai yllättää. Joka vuosi. Iltapäivällä onnistuin tehdä koiraulkoilutreffit hyvän ystävän kanssa. Tapasimme Koulukadun minigolfradan tuntumassa ja suuntasimme Pyhäjärven rantaan. Ulkoilimme  auringonpaisteessa ja kävelimme lumipyryyn ja sen läpi poutasäähän. Ajoittain järvi näytti synkältä myrskypilvien alla, välillä sitä kirkasti valo pilvien lomassa tai taivaanrannassa, hetkittäin maisema oli mystisesti lumisumun pehmentämä.

Malkamaanantai oli pitkä työpäivä ja koiralenkki sujui jotenkin väsyneesti. Ihailin tosin lähes täyden kuun vasemmalla puolen loistanutta Jupiteria. Hämmästyttävän kirkas valo! Illansuussa jäseniä alkoi kummallisesti kolottaa ja kurkkua kutittaa. Flunssa. Taudin ensimmäinen uhri oli Mies, joka ei koskaan sairasta, edellisen viikon puolivälissä. Tikkutiistaita vasten yöllä tauti iski minuun kaikella voimalla ja aamulla oli kuumeessa. Tein jonkinlaiset ohjeet mahdollisille sijaisille, paljon en todellakaan jaksanut naputella, ja nukuin koko päivän. Olo oli karsea. Uskoin kuitenkin pikaaiseen voittoon, siitäkin huolimatta, että Mies yhä poti tautiaan. Keittokeskiviikkoa vasten yöllä alkoi vihloa korva. Mies varasi itselleen lääkärin ja päätin myös lähteä näyttämään suhisevaa-napsuvaa-vihlovaa korvaani lääkärille. Diagnoosi "Määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio", miehellä sama latinaksi, loppuviikko sairaslomaa. Kiirastorstai-illalla yllätti siihen mennessä voimakkain kurkkukipu ja hakkaava yskä. Pitkäperjantai sujui kärvistellessä, hetkittäin kuitenkin jo jalkeillakin.

Tänään lankalauantaina olo on ollut jo hiukan parempi. Lähdin kotoa apteekkiin täydentämään vitamiini- ja särkylääkevalikoimia. Kävin myös tyhjäämässä maailmalla matkailevien ystävien postilaatikon ja kastelemassa heidän kukkasensa. Siinäpä taisikin olla pääsiäismatkaa kerrakseen. Kuinkahan tästä oikein kuntoudutaan?

Kaikkein ikävintä tässä sairastamisessa on se, että jouduin perua viikonlopuksi tekemäni suunnitelmat nähdä ystäviä, joita harvoin tapaa. Tänään meille piti tulla vieraita Jämsästä ja huomenna Tuusulasta. Pettymys on ollut todella suuri. Tietenkin ilmassa leijuu epämääräisiä lupauksia "katsoa uusi aika sitten joskus toiste". Apein mielin kotinurkissa tassutellessa ja kerällä sohvannurkassa kuluvat nämä lomapäivät. Huomenna kun onkin jo sukkasunnuntai, pääsiäispäivä.

Pöytälaatikossa on pino pääsiäiskortteja, joita en tänäkään vuonna saanut lähetettyä.

Ekoteko ja muita sattumuksia

Syntymäpäiväni osui talvilomaa edeltävälle viikolle. Huomasin yhtäkkiä olevanikin nyt juuri niin vanha kuin ensimmäisessä työpaikassani Kaistisella peräpenkin pojat arvelivat minun olevan vuonna 1994. Nopeasti ovat vuodet vierineet ja paljon on vuosiin mahtunutkin: kymmenen vuotta virka ja kaksi kotia Helsingissä, yksi koti Tuusulassa, peräti kolme kotia Tampereella ja virka naapurikunnassa jo yli kymmenen vuotta, mies, lapset, lasten koulut ja harrastukset, lemmikkejä, ystäviä ja muita mukavia ihmisiä, matkojakin. Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että oma elämä on pakattu varaston perälle odottamaan uusia aikoja ja suoritan muiden aikatauluja viikosta toiseen. Ajoittain toki pääsen karkuun pieneksi hetkeksi. Vaikkapa marttailemaan helminauhan tai jumppaamaan.

Talviloma alkoi juhlatunnelmissa, kun ystäväni mies vietti 50-vuotisjuhliaan Tikkakosken upseerikerholla. Löysin uuden juhlamekon pikkurahalla ja kävin tapauksen kunniaksi kampaajalla. Yövyimme Miehen kanssa kahden hienossa viiden tähden hotellissa. Lapset olivat ensimmäistä kertaa keskenään kotona yötä. Tai no, eivät keskenään, sillä Kaksosilla oli molemmilla yökyläkamu. Juhlat olivat leppoisan mukavat.

Näkymä Jyväsjärven suuntaan hotellihuoneen ikkunasta Jyväskylän Lutakossa.

Hiihtoloman säät suosivat ulkoilua. Tulipa tehtyä useampia pitkiä kävelyjä koiran kanssa, myös lempimaisemissa Pyynikin rannoilla sillä aikaa kun muu perhe luisteli Koulukadun kentällä.

 Nekalan siirtolapuutarhojen tunnelmaa auringonlaskun aikoihin maaliskuun alussa.

Hiihtolomaan mahtui myös toinen (ja kolmas) synttäripäivä, sillä Miehen äiti täytti 80 vuotta ja sitä pääsimme juhlistamaan kahteen kertaan: oikeana päivänä, kun olin keittiöapulaisena  päivänsankarin omille ja edesmenneen miehensä sisaruksille järjestämissä juhlissa ja sitten muutaman päivän kuluttua, kun me miniät järjestimme yhdessä talkoillen juhlat poikien perheille. Komea joukko meitä jälkipolvea olikin koolla! Kolmisenkymmetä henkeä, kun paikalla olivat yhtä lukuun ottamatta pojat, kaikki neljä miniää, 15 lastenlasta, joista useilla jo avio- tai avopuoliso, sekä yksi laspsenlapsenlapsi.

Kulttuuriakin talvilomaan mahtui. Elokuva Tanskalainen tyttö (koskettava) ja taidekierros Tampereen taidemuseossa. Ohjelmistossa oli maalauksia teemalla Välimeren valoa (esittävä taide on minun makuuni) ja Muumilaakson teokset (sydämessäni on aina erityisen lämmin sopukka Muumeille). Hiihtoloman jälkeen taide-elämykset jatkuivat elokuvalla A Big Short (tylsin elokuva pitkiin aikoihin) ja Sugar - Piukat paikat -musikaalilla (yllättävän hauska). Lisäksi ystäväni houkutteli minut mukaan katsomaan Tampereen elokuvajuhlien palkittujen lyhytelokuvien näytöstä.

Ja voi ihanuutta, minulla on nyt uusi tuulikaappi! Mies teki sen! Kuinka paljon mukavampaa voikaan olla tulla kotiin siistin eteisen kautta.

Tällä viikolla lämpötilat kipusivat parina päivänä jo kymmeneen asteeseen ja löysin saman tien takapihalta ensimmäiset lumikellot kurkkimassa arasti lumesta. Aurinko lämmittää jo selkeästi ja jo toisena aurinkoisena päivänä lumikelloilla oli lumeton läikkä ympärillään. Kevät on täällä!

Tein tänään ekoteon. Olen pitänyt erilaisia satunnaisia kokouksia kollegoille omassa luokkatilassani, joka sijaitsee koulutalon sivusiivessä vanhassa opettajien asuntolassa. Luokan viereisessä tilassa minulla on oma pieni keittiö. Olen tarjoillut kahvia pahvimukeista, mutta pari päivää sitten päätin, että hankin keittiöön oikeat kahvikupit. Löysin ihanat siniset kupit asetteineen Nekalan kierrätyskeskuksesta. 12 kuppia asetteineen maksoi vain 3 euroa. Leipälautasia en vielä löytänyt, mutta se ei liene vaikea tehtävä.

Huomenna on palmusunnuntai ja kevätpäivän tasaus.