Alkukesän ihana valo

Rooman jälkeen alkoi kesäkuinen arki, joka on pitänyt kiireisenä koko kesän tähän saakka. Olen erittäin huono lomailemaan kotona. Joko teen koko ajan jotakin tai stressaan tekemättömistä töistä osaamatta rentoutua hyvällä omallatunnolla. Heti maanantaina kävin siivoamassa työpöytäni loppuun ja palauttamassa pari lainakirjaa ja työpaikan avaimet. Tai siis puolet niistä. Yläkoulu-urakka on tältä erää ohi ja viimeistään avainten palauttaminen konkretisoisen lopun. Haikeaahan se oli, sillä 10 vuodessa työpaikkaan ja erityisesti ihmisiin siellä kiintyy. Monia työkavereista jään kyllä aidosti kaipaamaan! Elokuussa rutiinit muuttuvat. Jännittää jo hiukan!

Seuraavaksi aloitin valtavan suursiivousurakan. Lasten huoneiden kaapit yläkerrassa piti käydä läpi ja niistä lähti todella monta säkkiä tavaraa kierrätykseen, mutta valitettavasti myös roskaa tuli aika hurja määrä. Matot ja petivaatteet menivät pesuun vähin erin. En ole innokas siivoaja ja ajoittain urakka tympäisi todella, mutta kun eilen sain urakan lattianpesuineen pientä hiomista vaille päätökseen, olen tyytyväinen itseeni. Toki lapsetkin auttoivat, mutta päävastuu ja orjapiiskurin rooli oli kuitenkin minulla. Jossain vaiheessa heitin hanskat tiskiin ja vakuudeksi etsin netistä päätöstäni tukevia iskulauseita. Ilmeisesti joku muukin on turhautunut siivoamiseen:

Tässä kohtaa on pakko todeta, että usein ihmettelen tämän bloggerin kömpelyyttä. Kuvia on mahdoton saada asettumaan niille kohdille, joihin ne haluaisin. Nuokaan yllä olevat kuvat eivät asetu sitten millään niin kuin tahtoisin. Todella ärsyttävää ja turhauttavaa!

Monien vuosien ristiäisten, rippiäisten ja valmistujaisjuhlien jälkeen postilaatikosta löytyi kauniisti askarreltu hääkutsu! Jopa postimerkki oli kaunis ja teeman mukainen. Iik, apua! Mitä puen päälleni?

Kaiken kiireen keskellä ehdin uloskin ihmettelemään kesän etenemistä. Onneksi Maisa-koira pitää huolen pakollisesta ulkoilusta!

Puna-ailakkeja löytyi Kaupin metsistä niin tavallisia punaisia kuin valkoisiakin. Kaupissa kukkivat myös ojakellukat, metsätähdet ja kurjenpolvet. Kielotkin availivat valkeita tiukujaan.

Läheisellä pellolla on kaupungin ylläpitämä kukkaniitty. Parina kesänä olen ihmetellyt, hoidetaanko sitä lainkaan. Nyt siellä kukki alkukesästä rypsi ja pari päivää sitten pellon reunassa olevaan tauluun oli tullut tarkempaa tietoa kiertoviljelystä, jota pellolla harjoitetaan. Ensi kesänä on luvassa pitkästä aikaa kukkaniitty.

Olen jo parina kesänä ihmetellyt kummallisia voikukkia, joita lähiympäristössä kasvaa siellä täällä. Tänä keväänä huomasin samanlaisia myös työpaikkani lähellä pellon pientareella. Samassa mättäässä voi kasvaa sekä tavallisia että näitä eriskummallisia, joita hädin tuskin voikukiksi edes tunnistaa.

Kesäkuussa laittelin jälleen myös kesäkukat terassin ruukkuihin. Takapihalle pelargoneja odottamaan aurinkoisia päiviä ja etupihalle varjoon lähinnä vain muratteja.

Juuri juhannuksen alla yksi pitkäaikaisista toiveistani toteutui: sain viimeinkin monivuotisen kasvimaapalstan! Siinäpä tuleviksi kesiksi uutta harjoiteltavaa. Kasvimaan pito on minulle aivan uutta vaikka olenkin kotoisin maalta. Onneksi siemenpusseissa on hyvät ohjeet ja palstanaapureiltakin on hyvä vaivihkaa vakoilla vinkkejä.