Barcelona, osa 2 - Las Ramblasilta Montjuicille

Lauantaipäivä oli shoppailupäivä. Ajoimme metrolla Kolumbuksen muistomerkille ja lähdimme etenemään Las Ramblasia kohti Placa de Katalunyaa. Myyntikojuja, ihmisiä, katutaiteilijoita, ihmisiä, lisää ihmisiä. Poikkesimme Placa Reialille katsastamaan siellä olevan suihkukaivon sekä Gaudin katulyhdyt sekä monien suosittelemaan suureen kauppahalliin, jossa oli myynnissä lihaa, mereneläviä, vihanneksia, hedelmiä ja monenlaisia herkkuja.

Gaudin katulyhdyt Placa Reialilla.

Kauppahallin sisäänkäynti.

Ostimme eväät kävelykadun varressa penkillä syötäväksi ja jatkoimme metrolla kohti La Maguinista -ostoskeskusta. Sen sanotaan olevan Barcelonan suurin ja tovihan siellä vierähtikin. Ostoskeskuksen ihmettelyn jälkeen ajoimme takaisin Placa de Catalunyalle, haimme toisetkin eväät kauppahallista ja kävelimme Las Ramblasin takaisin merenrantaan ja asettauduimme runoilija Joan Salvat-Papasseitin jalkojen juureen odottamaan pimeän laskeutumista ja sataman valojen syttymistä. Satamassa oli mukava seurata ohikulkevia lämpimän etelän illan hämärtyessä.

Sunnuntaina hyppäsimme taas junaan ja ajoimme monen barcelonalaisen kanssa Ocatan hiekkarannalle. Vesi on siellä huomattavasti puhtaampaa kuin kaupungin rannoilla. Ostimme aurinkovarjon, jonka alla pysyin visusti kaiken sen ajan, jota en ollut meressä, ja levitin nahkaani suojakertoimen 50+, ja silti poltin itseni pahoin tuikeassa auringonpaahteessa. Mutta ranta oli hieno. Siellä ei ollut juurikaan turisteja vaan paikallista väestöä viettämässä päivää eväineen.

Paluumatkalla päätimme etsiä ruokapaikan vanhastakaupungista ja metrosta jäätyämme ohitimme taas riemukaaren, ilta-auringon kauniisti valaiseman.

Maanantaina, viimeisenä päivänä, oma mielialani oli jokseenkin alamaissa. Olo oli kurja, sillä edellisenä päivänä varotoimista huolimatta pahoin palanut iho harmitti ja pitkissä lahkeissa olo oli pilvettömältä taivaalta paahtavan auringon alla todella tukala. Lähdin kuitenkin alkuperäisistä aikeista poiketen muiden mukaan katsomaan Santa Maria del Mar -kirkkoa sekä Montjuic -kukkulalle. Halusimme nähdä vuoden 1992 olympialaisten näyttämön, erityisesti kilpauimariamme kiinnosti tietysti olympia-altaat. Uimaankin sinne olisi päässyt, mutta päätimme jättää väliin. Palvelut alueella olivat todella heikot eikä lounaspaikkaa löytynyt.

Santa Maria del Mar, jolla on mielenkiintoinen historia.

Montjuicilla oli monen monta erilaista puistoa.

Olympia-areenan sisäänkäynti.

Olympiatuli sytytettiin avajaisissa ampumalla se dramaattisesti jousella torniin.

Oliivipuiden varjossa.

Olympiakylän akklimatisaatiopuisto ja bougainvilleat eli ihmeköynnökset.

Kukkulalla Katalonian kansallinen taidemuseo.

Iltapäivällä hajaannuimme niin, että perheen miesväki lähti etsimään Castell de montjuicin linnoituksia ja tyttäret seurasivat minua, jonka hakemaan helpotusta tukalaan paahteeseen. Osuimme moderniin ihanasti ilmastoituun museokeskukseen, CaixaForum Barcelonaan, jossa oli sattumoisin Alvar Aaltoa käsittelevä näyttely.

Palmuja kaikkialla.

Matkan ainoisiin pettymyksiin voitaneen lukea Font Magica de Montjuic, kaupungin tunnetuin suihkulähde, joka valaistaan upeasti iltaisin kello 21. Suihkukaivo oli kuitenkin kuiva! Mitä ihmettä? Opastaulusta sitten luimme, että näytökset järjestetään kesäkaudellakaan vain torstaista sunnuntaihin.
 

Kuivat suihkulähteet. Pettymys.

Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut ja siitä jäi kaikille hyvät muistot. Ikuisesti jäytävä kaukokaipuu ja matkakuume ei kuitenkaan tälläkään matkalla parantunut. Minneköhän seuraavaksi...