Ja niin joulu joutui taas jo Pohjolaan

Lumi tuli ja lumi suli. Marraskuun loppupuolella maa oli hetken valkoinen ja pian taas musta. Vettä satoi syksyn synkimpinä viikkoina enemmän kuin toivoisi. Iloa, valoa ja vaihtelua harmauteen toi odotetut pikkujoulut - ei oman vaan miehen työpaikan. Ne ovat joka vuosi yhtä hauskat teemajuhlat, joissa on hauska tutustua uusiin ihmisiin. Tänä vuonna teema oli Miami Vice -tyyppinen trooppinen juhla, pukukoodina "kimalletta rennosti". Täydensin pikkumustaa hopeisella huivila ja kimaltelevilla koruilla. Kampauskin sai viimeistelyksi strasseja ja hopeahilesuihketta.

Marraskuu oli paitsi hyvin huonosti ulkoilmaan houkutteleva myös työntäyteinen. Oppilaanarvioinnit tuppaavat aina kasautumaan lukukauden loppuun, mutta kun työkokemusta on jo yli 20 vuotta, työmäärä ei aiheuta enää kovin suurta ahdistusta vaan nyt on jo nähty, että kaiken saa kyllä ajoissa valmiiksi. Arviointi on aina yhtä vaikeaa ja on todella tuskastuttavaa litistää oppilaan kaikki suoritukset yhteen arvosanaan. Mahdottoman työlästä olisi kyllä toisaalta alkaa myöskään esimerkiksi kuvailla jokaisen oppilaan työskentelyä ja taitoja vapaamuotoisesti kertoen, joten olkoon vain mieluummin numerot. Oikeastaan kamalinta on yrittää erottaa, mikä on oppilaan työskentelyä ja mikä taas luonnetta, temperamenttia ja käyttäytymistä, sillä ne eivät saisi olla arvioinnin kohteena, mutta silti jokainen ihminen työskentelee juuri itselleen luontaisella tavalla. Toinen hirvittävä vaikeus piilee siinä, että arvioinnin pitäisi olla yksilöllistä mutta opetussuunnitelmaan perustuen yhteismitallista ja vertailukelpoista. 

Salibandy on perheessämme iso harrastus jo pitkään. Mies, Esikoinen ja Poika pelaavat. Siksipä naisten salibändyn MM-kisat olivat suuri tapaus meille niin kuin niin monelle muullekin tamperelaiselle, järjestettiinhän kisat täällä Hakametsän jäähallissa. Minäkin innostuin ja lähdin katsomaan finaalia, jossa Suomen naiset pelasivat upeasti Ruotsia vastaan. Lopputulos ei ollut toivotunlainen, mutta taistelu oli hieno. Ilmaiseksi eivät ruotsalaiset mestaruuttaan missään tapauksessa saaneet.

Finaalin jälkeen vierailimme ystävien luona naapurustossa vaihtamassa kuulumisia ja syömässä huikeat herkut. Kurpitsakeitto oli herkullista ja kasvismousaka oli erinomaista, lämpimän aromikasta.

Tampereen keskustassa olen pyörähtänyt joulukuussa muutamiakin kertoja, arkisilla asioilla, joulupukin salaisena apulaisena, ystävien kanssa kahvilla tai syömässä ja viemässä tai hakemassa lapsia. Keskustassa on mukavaa tunnelmaa tuoneet Valoviikkojen uudet kuviot sekä hauskat koristevalopallot. Joulutorin mukavat pikku mökit, Tallipihan tunnelma ja tietenkin Marttojen perinteiset joulumyyjäiset kuuluvat joulumielen rakennusaineisiin.

 

Lucian-päivänä 13.12. maa oli jälleen hetkellisesti valkoinen, mutta ilo jäi lyhyeksi. Miehen lahjaksi tuoma jouluruusu on kuitenkin jaksanut kukkia uskollisesti tuoden talven tuntua valkoisilla kukillaan. Lahjoja, kukkaisa ja muuta, on joulukuussa syytä mietiskellä aina enemmänkin. Kummilasten lahjat olivat tänä vuonna helpot, mutta hankalat. Päädyin lahjakortteihin, koska postittaminen jäi jälleen kerran niin viime tinkaan.Joulukortteja en aikonut ensin lähettää viimevuotiseen tapaan lainkaan, sitten ajattelin lähettää vain muutaman kortin, ja lopulta lähetin takavuosien lailla ison nipun kortteja, kun katselin vuosi sitten saapunutta joulutervehdysten määrää. Lähetimme siis paljon, muttemme saaneet enää kovin montaa. Onkohan noiden paperisten tervehdysten suosio hiipumaan päin? Minusta niitä on mukava kirjoittaa ja ajatella hetki kutakin kortin saajaa, ja mukava niitä on vastaanottaakin. Vuosi sitten lahjoitin korttirahat ystävieni kouluhankkeeseen afrikkaan. Apu kulkee heidän perustamiinsa kouluihin Seed ry:n kautta.

Ja sitten se joulu joultui viimein Pohjolaan ja meillekin. Koulut päättyivät, oli joulujuhlaa, pientä henkilökunnan yhteistä kahvihetkeä ja joulupipariyllätys, jonka sain kahdelta pikkuoppilaaltani. Valmisteltiin kotona stressittä joulua: siivoiltiin vähän, ostettiin jouluruokia periaatteella jokaiselle jotakin, hankittiin lahjoja. Kuusi tuotiin sisään aattona ja koristettiin. Riisipuuro, joulurauhan julistus juhlavine musiikkeineen, käynti Kalevankankaan hautausmaalla ja sauna kuuluvat jouluaaton tapoihimme.

Sain mukavia lahjoja: kahvia ja suklaata, luettavaa ja palasia Pandora-rannekoruun, kummitytön yksivuotiskuvan kehystettynä ja paljon paljon muuta. Yläpuolella vasemmalla oleva kortti liittyy Kuopuksen kaveriltaan saamaan kekseliääseen lahjaan: muki, annospussillinen kaakaojauhetta ja puutikkuun rakennettu vaahtokarkkilumiukko.

Ai niin. Tänä jouluna oli taivaalla harvinaisuus. Täysikuu valaisi joulua (tai siis olisi valaissut, ettei taivas olisi Tampereella ollut pilvessä). Edellisen kerran se on osunut joulupäivään vuonna 1977 ja seuraavaa pitää odottaa 22 vuotta. Ehdin kyllä ihailla sitä ja tähtiä tapanin jälkeisenä iltana. Komea oli.