Pelargonikesä

Tämä kesä on ollut niin sateinen, että luulin jo, etteivät pelargonit viihtyisi terassin ruukuissa niin kuin menneinä aurinkoisina kesinä. Onneksi luulin väärin. Sateesta huolimatta ne ovat viihtyneet erinomaisesti ja kukkineet hyvinkin kauniisti.Takapihalla on ollut tänä kesänä kymmenen erilaista pelargonia. Olen suruissani siitä, etten saa niitä talvehtimaan missään. Olisi hienoa, jos joku keksisi perustaa pelargonien talvihotellin, jossa ne voisi säilyttää ja hakea kotiin jälleen kevään tullen.

Yllä olevan todella suurikukkaisen (kukan halkaisija on n. 5 cm) jalopelargonin sain alkukesällä lahjaksi. Se näytti ensin nuutuvan ruukussaan ja arvelin, etten saa sitä menestymään. Joskus aiemmin olen ostanut vastaavanlaisenja se lakastui nopeasti. Laitoin sen kuitenkin kokeeksi altakasteluparvekelaatikkoon, johon laitoin muutkin lahjaksi saamani kesäkukat. Ja yllätys on ollut suuri: se on pysynyt koko kesän virkeänä ja jopa kukkinut!

Aivan samoin kävi oppilaalta saamilleni enkelipelargoneille, joista kuva alla. Niiden kukat ovat edellisestä poiketen aivan pikkuruiset, halkaisijaltaan vain sentin verran.

Muiden pelargonien muodot vaihtelevat kerrannaiskukkaisesta riippapelargonista pystykasvuiseen hyvinkin yksinkertaiseen ja vaaleista roosanvärisistä syvän viininpunaiseen.

 

Erikoisin kuviointi on pelargonissa, jolle löysin nimeksi munankuoripelargoni. Sen kuviointi on hauskan satunnainen, kuin taidemaalari olisi roiskinut punaisen ja roosan sävyjä pensselistään.

Kesän kauneimmat siniset

Sininen on aina kaunis väri.

Sinivuokko Niihamassa toukokuussa ja nurmitädyke aurinkoisella pientareella matkalla Hatanpään Arboretumiin kesäkuussa.

Lemmikit ystävättären mökkirannassa heinäkuussa.

Etupihan ruukuissa kukkivat hortensiat elokuun alussa.

The Independent -lehti ja Suomi-kuvan kirkastus

AAA to Y* of Finland (*The letter Z does not exist in the original Finnish alphabet, only in 'loan' words, we'll have you know)

Finland is now the last eurozone country to hold a triple-A credit rating. So, why are things so rosy in the Scandinavian state?

The Independent, Sunday 29 July 2012

A is for Alvar Aalto

Architect and designer Aalto is one of Finland's more famous figures: you're bound to have sat on one of his three-legged wooden stools, reclined in his moulded-wood Paimio chair, or arranged a few blooms in his swirly Savoy vase.
B is for Berries
Finns do love their berries. And no wonder, for they have many interesting varieties: bilberries, lingonberries, cloudberries, sea buckthorn berries, arctic bramble, mountain crowberries and − our favourite – bog whortleberries. Yum!
C is for Coffee
Forget Americans and their enormous Starbuckets of coffee – it's the Finns that really pack away the black stuff. At nearly 12kg of roasted coffee ground and drunk per person per year, the country tops the per-capita consumption tables.
D is for Design
Great design is a source of pride for the Finns: its industry helped to get the country back on its feet after the Second World War. They easily rival their Scandinavian neighbours with brands such as Iittala, Artek and Arabia selling wares by Alvar Aalto, Kaj Franck and Timo Sarpaneva.
E is for Equality
It's a good place to be female. The Finns can be genuinely proud of their trailblazing history: their women were the first in the world to win the vote, back in 1906. (British women had to wait another 12 years.) Last year, the Finns came third, after Iceland and Norway, in the World Economic Forum's gender-gap report.
F is for Formula One
Another one of those things the Finns seem to have a natural aptitude for … or maybe it's all that coffee. The country has produced more F1 champs per capita than any other. Stars of speed include Keke Rosberg, Mika Hakkinen and Kimi Raikkonen.
G is for Games
It's likely to have stolen more hours of your life than you'd care to admit – Angry Birds, one of the world's best-selling mobile-phone apps, is the brainchild of the Finnish company Rovio.
H is for Hanoi Rocks
Unless you were poodle-rocking back in the Eighties, Hanoi Rocks just may have passed you by – but this glam-metal band were one of Finland's more successful musical exports. Big in Asia, apparently. They also claim fans as varied as Foo Fighters, Guns N' Roses and the Manic Street Preachers.
I is for Ice
They really do have quite a lot of ice in Finland – even the sea freezes over come winter – and they know how to use it. Ice hotels, ice-sculpting competitions, ice bars, ice fishing, ice skating as a perfectly normal means of transport … pretty cool.
J is for Jean Sibelius
The great Romantic composer is a hero of the Finnish cultural scene. Lauded for his symphonies, he also composed the patriotic symphonic poem "Finlandia".
K is for 'Kaamos'
The Finnish word for the polar night, that eerie, blue, twilit season in the far north, when the sun fails to rise above the horizon for two whole wintry months. And you thought our winters were dismal.
L is for Lakes
It's called "the land of a thousand lakes". Oh, those Finns! So modest! Finland actually has – wait for it – 187,888 lakes. That's roughly one lake for every 26 people.
M is for Moomins
The fictional creation of Tove Jansson, these gentle trolls have entertained generations with their faintly surreal adventures in Moominvalley (somewhere in a forest in Finland). There is now a Moomin World theme park – Muumimaailma – in Naantali.
N is for Nokia
It took this technology giant a while to find its lucrative mobile-phone niche. One hundred and 50 years ago it started life as a paper mill before "diversifying" into Wellington boots, car tyres, electricity, manufacturing TVs... whatever next?
O is for 'Our Land'
Or "Maamme", to give the country's national anthem its Finnish name. But it's hardly the most national of anthems: Johan Ludvig Runeberg wrote the original lyrics in Swedish – awkward! – and it's sung to a tune composed by the German Fredrik Pacius. It's also used for Estonia's anthem.
P is for Paavo Nurmi
Nine times an Olympic gold medallist – not bad, Nurmi. He won an astonishing five of them at just one Games: the 1,500m, the 5,000m, the 3,000m team event and two cross-country events, all at Paris 1924. But he wasn't the only one fleet of foot; a whole generation of runners were nicknamed the "Flying Finns".
Q is for Queen of Finland
Princess Margaret of Prussia was, technically, Queen of Finland. Her reign lasted all of two months, mind, from 9 October to 14 December 1918 when – after the end of the First World War – her husband renounced the throne. It probably wasn't too much of a wrench though, the German pair had yet to even arrive in the country.
R is for Reindeer
For the Sami people, the reindeer is vital – its furs worn, its meat eaten and its antlers ground up to bring a bit of va-va-voom to your polar lovemaking. But global warming and habitat erosion are affecting numbers.
S is for Saunas
Getting naked and sweaty with your friends, family and colleagues is totally normal; whack yourself with birch twigs then jump into freezing water through a hole in the ice for the full, health-giving experience. The sauna is considered such a basic right that even prisons have them.
T is for Teaching standards
Finland's education system is considered the best in the Western world. Teaching is respected, with good funding and small classes.
U is for 'Unikko'
The Finnish word for "poppy" – and the name of textiles/fashion firm Marimekko's most popular design. Maija Isola's classic pattern was born in 1964 – in defiance of the Finnish company's strict "no florals" policy.
V is for Vodka
Forget Sibelius – for many Brits, the word "Finlandia" just conjures up slightly fancy vodka. It is made in Finland, at the Altia Corporation's distillery in the village of Koskenkorva. In typical Finnish style, even the bottles attempt to be design classics.
W is for Wife Carrying World Championships
A very important tradition, held annually in Sonkajarvi. Contestants heave their spouses over their shoulders, and peg it along a 250m track. The winner gets his wife's bodyweight in beer.
X is for Xmas
As we all know, Lapland – the northernmost region of Finland – is home to one Santa Claus. And, happily, this Christmassy wonderland is open to tourists: book your visit to an Xmas village now.
Y is for Yoik
A traditional form of song of the Sami people, a yoik tends to be dedicated to a place or person, and is characterised by its slow pace and air of Arctic melancholy. Like the sound of that? Then check out Wimme Saari's bangin' techno-ambient yoiks.
Additional reporting by Jess Denham

Matkalla, osa 2: Edinburgh ja Highlands, Skotlanti

Olimme perheen kanssa kauan odotetulla matkalla Brittein saarilla. Aloitimme matkan juhannussunnuntaina lentämällä Lontooseen. Siellä viivyimme perjantaihin saakka. Perjantaina otimme moninaiset pakaasimme ja suuntasimme Victorian asemalle. East Coast -rautatieyhtiön juna lähti täsmälleen ajallaan kohti Edinburghia. Perille saavuttiin kuitenkin pari tuntia myöhässä. Hidastelua ja pysähtelyä oli junan päästyä Skotlantiin, mutta Newcastle-upon-Tynen jälkeen matkanteko pysähtyi kokonaan. Konduktööri kuulutti pysähdyksen johtuvan edellisen päiväisestä maanvyörymästä, jota oli saatu raivattua vasta yksien raiteiden verran.Kuulemamme mukaan Britanniassa oli ennen meidän sinne menoamme satanut pitkään ja rankasti. Odottelimme siis omaa vuoroamme päästä ohi kapeikosta.

Tarkempaa tietoa maanvyörymästä löytyi netistä:
http://blogs.agu.org/landslideblog/2012/06/29/railway-landslides-in-the-uk-yesterday/

"Yesterday afternoon a set of unusually intense thunderstorms passed across the north of England and Scotland, bringing short duration but very intense rainfall across a wide area.  The result was localised flooding across a wide area and considerable disruption.  Perhaps the greatest impact came on the railways, where a series of landslides has blocked lines.  The impact of these events is best understood with reference to a map of the rail network in northern England and Scotland:

 

You will see that there are only two main lines north from England to Scotland – the East Coast line from Newcastle-upon-Tyne north through Berwick to Edinburgh and the West Coast line through Carlisle.  Both of these lines have old alignments – much more than a century old (the East Coast line was completed in 1850 for example) – although clearly the tracks themselves and associated services are much more modern.  However, it does mean that the lines have a legacy of old earthworks, which in turn means that despite very considerable investment by the track operator Network Rail they are sometimes vulnerable to small-scale failures during heavy rainfall.  Unfortunately the intense rainfall events passed across both lines, and was sufficient to trigger landslides that closed both tracks. 

On the East Coast line, a landslide occurred near to Berwick-Upon-Tweed – again Network Rail tweeted two images of the landslide:

 

This morning the West Coast line is open, but the East Coast line remains closed for repairs until tomorrow.

In addition, there were landslides in a number of places on lines in Scotland.  The most serious incident appears to have been at Tulloch on the West Highland Line, where a 24 coach train derailed by another landslide.  Fortunately the driver was not injured.  Network Rail have yet to release any images of that event, which presumably will be investigated by the Rail Accident Investigation Board."

Pääsimme kuitenkin perille Edinburghin Haymarket-asemalle perjantai-iltana ja majoituimme mukavasti pieneen The Glenora Guest Houseen. Lauantaina lähdimme hyvän aamupalan jälkeen eläintarhaan. Kiinnostavimpia otuksia olivat apinat ja pandat. Pandoista laittanen kuvia näytille ehkä joskus tuonnempana.

Sunnuntai oli linnapäivä. Kävelimme Edinburghin linnaan ja kolusimme sitä aamupäivän. Jatkoimme päiväpatikkaa Royal Milea pitkin kohti Holyroodia. Poikkesimme matkan varrella myös Museum of Childhoodiin.

"The largest, longest and finest street for Buildings and Number of Inhabitants, not only in Britain, but in the World..." (Daniel Defoe, 1723)

Kuninkaallisen mailin jälkeen otimme määränpääksi Calton Hill -kukkulalla sijaitsevan The National Monument of Scotlandin. Se oli aikoinaan suunniteltu kokonaiseksi rakennukseksi Ateenan Parthenonin tyyliin, mutta se jäi keskeneräiseksi. Samalla mäellä, josta on hienot näköalat sekä kaupunkiin että merelle, on myös Nelson's Monument.

Scotland's national memorial to the Scottish soldiers and sailors who died fighting in the Napoleonic Wars: "A Memorial of the Past and Incentive to the Future Heroism of the Men of Scotland".

 

Maanantaina saimme käyttöömme vuokra-auton. Sillä huristelimme tutkimusmatkalle Stirling Castle -linnaan. Päivä oli harmaa ja sateinen, mutta ei siinä määrin, että se olisi millään tavalla haitannut matkantekoa.

Sateen raikastama ruusu linnan puutarhassa.

Kauan sitten edesmenneen hallitsijan vaakuna kattoon kaiverrettuna. Yksisarvisia oli linnassa kuvattuna siellä täällä, mm. linnan omassa tunnuksessa.

Tiistaina jätimme Edinburghin toistaiseksi taaksemme ja suuntasimme Glasgown Riverside Museumiin keskelle liikenteen ja kulkuneuvojen historiaa. Museo oli mielenkiintoinen ja sen takana oli lisää nähtävää. The Tall Ship,1800-luvun lopulta peräisin oleva kolmimastoinen museolaiva Glenlee.

Maalaus laivasta sen täyden loiston päiviltä.

Perinteinen Haggis museon ravintolassa.

Matka jatkui kohti Fort Williamia. Siellä majapaikkamme oli The Inn at Ardgour. Se sijaitsi Loch Linnhen länsirannalla järven kapeimmassa kohdassa. Juuri sillä kohdalla järven voi ylittää lossilla ja säästää kymmenien kilometrien ajon järven ympäri.

Loch Lomond mainitaan usein kauneimmaksi järveksi Skotlannissa.

Vasemmalla puolella ajaminen kapeilla teillä tuntui melkoisen hurjalta.

The Inn at Ardgour.

Keskiviikkoaamuna lähdimme kohti Ben Nevistä, Britannian korkeinta vuorenhuippua.Mies, esikoinen ja poika valloittivat vuoren, minä ja nuorempi tyttäristä tyydyimme puolimatkan maisemiin.

Sormustinkukka kasvaa Skotlannissa luonnonvaraisena.

Kanerva aloitteli kukintaansa vuoren rinteillä.

Ohdake, Skotlannin kansalliskasvi.

Lampaat kulkivat vapaina ja laidunsivat vuorilla.

Saniaiset peittivät alempana vuorenrinteitä.

Villiruusuja polun varressa.

Vuorella vietetyn päivän jälkeen ajoimme Invernessiin ja siitä ohi maaseudulle seuraavien kahden yön majapaikkaan. Inchrye Bed and Breakfast oli Mr & Mrs  Smithin koti meren rannassa. Läheltä löytyi torstain retkikohteeksi paitsi Loch Ness, tietenkin, myös sotilaslinnoitus Fort George. Sen muureilta tähystimme merelle ja näimme delfiinejä. Siis ihan oikeasti meressä uimassa. Linnoituksessa törmäsimme myös haukankouluttajamieheen, joka antoi lasten kokeilla pitää haukkaa käsivarrella. Iso ja komea lintu se olikin, Cruella nimeltään. Kävimme myös katsomassa esityksen siitä, millaista elämä oli linnakkeessa sen alkuaikoina 1700-luvun lopulla.

,

Delfiinejä tähystämässä linnakkeen muureilla.

Ja sitten tietenkin Loch Ness. Kävimme katselemassa Nessie-hirviön kotijärveä Urquhart-linnan raunioilta. Nessietä ei näkynyt, mutta rauniot olivat mielenkiintoista katseltavaa, toiseksi paras linnakierros heti Stirlingin kintereillä, ellei peräti lähes jaetulla ykköspaikalla.

Urquhart-linnan raunioituneita muureja ja Loch Ness -järvi.

Perjantaina käänsimme Vauxhallin keulan kohti Edinburghia. Poikkesimme hetken mielijohteesta suoralta reitiltä sivupoluille etsimään Ardverikie Estate -linnaa, jossa yksi suosikkisarjoistamme, The Monarch of the Glenn, on kuvattu. Näimme yksityisasuntona toimivan linnan Loch Laggan -järven vastarannalta. Pysähdyimme myös Crieffissä Drummond Castle Gardensiin ihastelemaan ja hämmästelemään skotlantilaista 1600-luvulta peräisin olevaa renessanssipuutarhaa. Se oli huikea. Linna on yksityisasunto, joten sinne ei ollut asiaa. Sen omistavalla vanhalla rouvalla on toinenkin linna omistuksessaan, Englannissa. Skotlannin linnaansa hän tulee, kun haluaa rauhaa ja hiljaisuutta. Rikas rouva rukka.

Muotoonleikattuja puita, ruusuja ja patsaita. Upeita puita, monet niistäkin muotoon leikattuja. Yksi kuningatar Victorian vierailullaan 1842 istuttama.

Strawberries, olkimarjoja. Oljistahan se nimi tulee. Puutarhan perällä oli kasvimaat ja hedelmätarhat vailla vertaa.

Riikinkukot kuljeskelivat ja mekkaloivat vapaina puutarhassa.

Viimeinen yö vietettiin King's Manor kylpylähotellissa. Hieno hotelli, sokerina pohjalla siis hiukan luksusta! Kävimme altaalla uimassa ja totesimme, että kylpyläkulttuureissa on eroja, mm. saunominen on kiellettyä alle 15-vuotiailta ja jokaista kahta alle 15-vuotiasta kohti tarvitaan yksi aikuinen valvomaan uimista. Hmmm...

Lauantaina ehdimme nippa nappa kotimatkan lennolle. Rankkasateen vuoksi teitä oli tulvan vallassa ja poikki ja matka kesti hirmustuttavan kauan. Ehdimmepä kuitenkin.

Matkalla osa 1: Lontoo, Englanti

Toteutimme kesä-heinäkuun taitteessa koko perheen pitkään odottaman matkan Brittein saarille. Lensimme Lontooseen sunnuntaina, matkustimme sieltä junallaa Edinburghiin perjantaina ja seuraavasta tiistaista perjantaihin kiersimme autolla reittiä Edinburgh - Glasgow - Fort William - Inverness - Edinburgh. Lauantaina lensimme Edinburghista takaisin Suomeen.

Lontoossa asuimme pienessä Blue Bells Hotel -hotellissa Notting Hillissä. Hotelli sijaitsi melko rauhallisella alueella. Samassa korttelissa, vain parin rapun päässä, oli pikkulasten koulu ja sitä vastapäätä oli suuri yksityinen puisto. Sinne oli pääsy vain läheisten koulujen oppilailla sekä alueen asukkailla. Ahkerasti kuitenkin kurkistelimme korkean metalliaidan raoita istutuksia ja leikkialueita.


Hyde Park oli vain lyhyen kävelymatkan päässä. Sieltä löysimme hienon leikkipuiston, Diana, Princess Of Wales Memorial Playground, jossa oli tekemistä kaikenikäisille lapsille. Puisto oli aidattu ja tarkoin vartioitu. Jäin portille lukemaan puiston sääntöjä ja muita kylttejä muun perheen mentyä edeltä puistoon. Kun sitten menin portista sisään, yksin, vastassani oli vartija, joka tahtoi heti tietää, onko mukanani lapsia. Onnekseni lapset eivät olleet ehtineet vielä kadota sokkeloisen puiston uumeniin vaan olivat vielä huutoetäisyydellä. Leikkialueelle ei siis ole asiaa lapsilla ilman aikuista eikä aikuisilla ilman lapsia.

Kävelimme Hyde Parkin läpi, kävimme pubissa lounaalla (fish and chipsiä tietenkin), jatkoimme Buckinghamin palatsin liepeille, jatkoimme sieltä Westminsteriin ja edelleen, kello viiden teen jälkeen, London Eyehin.

Afternoon tea

Näkymä London Eyestä Thamesille ja Westminsteriin

Seuraava päivä, tiistai, oli omistettu Harry Potterille Warner Bros. Studioilla. Ajoimme Undergroundilla Eustoniin ja jatkoimme sieltä Overground-junalla Watford Junction - asemalle, josta oli elokuvastudioiden oma shuttle-bussikuljetus perille. Kierros kesti tunteja, mutta oli hyvinkin hintansa arvoinen.

Kultainen sieppi

Keskiviikkona katsastimme Towerin linnan ja Tower Bridgen, josta kävelimme Thamesin rantaa London Bridgelle. Ylitimme London Bridgen Cityä kohti juuri toimistoajan päättyessä. Kuljimme vastavirtaan: vastaamme käveli uskomaton määrä juuri töistä päässeitä ihmisiä, monilla sanomalehti ja sateenvarjo kainalossa ja kännykkä korvalla. The Monumentin liepeillä olevat pubit olivat kuivan toimistopäivän jälkeen yhdelle tuopilliselle poikenneiden ihmisten saartamia. Jatkoimme matkaa ruuhkaisella maanalaisella Sohon kiinalaiskortteleihin.

Tower Bridge olympiarenkaineen

Bortobello Road Market Notting Hillissä, vain kivenheiton päässä hotellista.

Torstaiksi oli luvattu sadetta, joten olimme jättäneet museokierrokset siihen päivään. Sää pysyi kuitenkin yhä lämpimän aurinkoisena, aivan kuten koko siihen astisenkin ajan enimmäkseen oli ennusteista huolimatta ollut. Aloitimme Natural History Museumista ja jatkoimme British Museumiin.

Perjantaina oli aika vaihtaa maisemaa suurkaupungin kiireestä Skotlantiin ja Ylämaille.

Ja vielä pakolliset klassikot Lontoosta kuvina...

Kurjenmiekat

Kesä on ehtinyt kääntyä jo elokuuksi. Yöllä katselin uskomattoman suurta täysikuuta. Yöt ovat jo pimeitä. Kynttilöitä olen sytytellyt sateisten iltojen iloksi jo heinäkuun puolivälistä. Yksi lyhdyistä on lasia vailla: viime kesänä aurinkovarjo kaatui kovassa tuulessa ja lyhty parka menetti yhden ikkunoistaan. Lasiliikkeeseen on siis lähipäivinä asiaa.

Ennen juhannusta jännitin yllätysiiristen kukintaa. Nuppukääröt pitivät salaisuutensa piilossa pitkään, mutta kun kukat aukenivat, olivat ne kaiken odottamisen arvoiset. Kukkien avautuminen oli monimutkainen sarja: ensin avautuivat uloimmat lehdet kolmeksi siivekkeeksi ja niiden taittuessa alas sisemmät lehdet kurottautuivat ylöspäin.

Kukat kukkivat aikansa ja lakastuivat sitten. Leikkasin kukkavarret, mutta jätin miekanteriä muistuttavat lehdet paikoilleen. Toivottavasti kasvi selviytyy seuraavastakin talvesta ja tapaamme jälleen ensi kesänä.