Viisaita lainasanoja

"Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: ken unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen. Sen vuoksi eivät onnettomuudet eivätkä hetken vastoinkäymiset ole voineet masentaa minua pysyvästi.

Miten onnellisena itse kukin elämäänsä pitää, riippuu meistä itsestämme. Jos lähdemme siitä, että kauneus on katsojan silmässä, jää itse kullekin elämästään ruusunhohtoiset tai vähemmän valoisat muistot.

Elämän arvo, onni ja ihanuus kumpuavat enemmän oman olemuksemme syvyydestä kuin ulkonaisista realiteeteista."

- Arkkiatri Arvo Ylppö

Herkkuja ja haaveita

Maisa,uskollinen ulkoiluttajani, melkein 8 kk ja lähes 3 kg.

Yllätin eilen itseni ostamalla heräteostoksena Ahlmanin tilapuodista paketin Spelt Kakkujauhoja ja leipomalla näppärästi tuosta vain kakun paketin ohjeen mukaan: 2½ dl sokeria ja 3 munaa (vatkataan), 1½ dl vettä ja 150 g voita (kuumennetaan ja vatkataan muna-sokeriseokseen), 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljaa ja 5 dl jauhoja. Paista 175 asteessa n. tunti. Tai siis, tapani mukaan en noudattanut ohjetta vaan sovelsin: ohjeessa olevan veden korvasin jääkaappiin unohtuneella kermalla ja lisäsin kardemummaa. Voin sijaan käytin juoksevaa 1½ dl kasvimargariinia. Kakusta tuli aivan erinomainen! Illalla nautiskelin kakkua lempinojatuolissani Helsingistä ostetun inkivääri-sitruuna-rooiboksen kera.

Speltti-kardemummakakku.

Päivisin (ja öisinkin) ajatukset askartelevat paljon töihin ja työn kehittämiseen liittyvissä asioissa. Jostain olen saanut päähänpiston alkaa joskus kirjailijaksi. Olen hahmotellut mielessäni tietopuolista kirjaa, jonka nimeksi tulisi Kieltenopettajan työkirja. Siinä olisi ainakin käytännön vinkkejä opetukseen, luokanvalvojuuteen ja työssäjaksamiseen. Eriyttämisestä, oppimistekniikoita ja ryhmädynamiikastakin pitäisi kirjoittaa ja monesta muusta seikasta opettajan työhön liittyen. Sepä olisi hauska projekti! Tuskin kovin elinkelpoinen aie, mutta haaveena kuitenkin ihan toimiva!

Karvainen kaveri lämmittää syliä ja nukkuu leuka pöydällä, kun emäntä on koneella.

Ai niin. Vuoden pimein neljännes on jälleen voitettu!

Lisää hyviä päätöksiä

Neilikat ilahduttavat maljakossa pitkään.

Tänään alkaa Suuri Kuntoon Kesäksi -kampanjani. Startti tapahtuu kuntotestin kautta. Toinen kuntotestaus varattu toukokuulle. Tarkoituksena on viikottaisen jumpan lisäksi totutella kuntosalin käyttöön sekä hankkia hiukan hölkkäkuntoa. Hölkkäohjelmaksi otan jälleen kerran tämän.

Ensimmäinen espressonkeittokokeilu. Mukin sain nuorimmaiseltani joululahjaksi.

Järkevä päätös

Tein juuri päätöksen, johon mieskin kannusti jo ennen joulua: selattuani kevään suoritusurakaksi aiotut erityispedagogiikan aineopintojen kurssikirjat totesin, ettei niiden sisällössä ole mitään, millä olisi minulle oikeaa käyttöarvoa töihin palattuani, ja päätin, etten käytä toista vuorotteluvapaani puolikasta niiden kanssa punnertamiseen. Käytän vapautuvan ajan ja energian aivan toisenlaisten asioiden tutkimiseen: oman työn kehittämistä, positiivista psykologiaa ja työhyvinvointia. Onnittelen itseäni hyvästä päätöksestä!

"Positiivinen psykologia tutkii niitä olosuhteita ja prosesseja, jotka myötävaikuttavat ihmisten, ryhmien ja instituutioiden kukoistukseen ja optimaaliseen toimintaan.

Arvokkaan ja tarkoituksellisen elämän salaisuus

Positiivisessa psykologiassa ollaan kiinnostuneita ”tavallisesta ihmisestä”: siitä, mikä hänen kohdallaan toimii, on oikein ja voi muuttua paremmaksi. Olisi myös osattava ymmärtää sitä, että useimmat ihmiset, kaikkien vaikeuksienkin keskellä, pystyvät elämään arvokasta ja tarkoituksellista elämää.

Martin Seligmanin mukaan positiivisen psykologian huomio kiinnittyy kolmelle tasolle:

• subjektiiviseen eli kokemusten tasoon, mm. hyvinvointi ja tyytyväisyys, toivo, optimismi ja onnellisuus,
• yksilöllisiin ominaisuuksiin ja voimavaroihin, mm. kyky rakastaa ja välittää, rohkeus ja anteeksiantaminen, viisaus, resilienssi eli kimmoisuus elämänkriiseissä sekä
• positiivisiin instituutioihin, jotka tukevat ihmisiä kohti hyvää ja hyveellistä elämää"                                              Työterveyslaitos

Uusi hieno italialainen Bialetti Moka Express -espressopannuni.

Aurinkoisia pakkaspäiviä

 

Tammikuu lähenee loppuaan ja sydäntalvi napsahtelee seinissä. Auringon kylmä kirkkaus kristallisoi hanget ja kuorruttaa puut kipinöiviksi. Värit ovat valuneet piiloihinsa odottamaan. Pakkanen voimistaa äänet, askeleet muuttuvat rapeiksi ja luistinten terät kirskahtelevat jossakin. Tämä on parasta talvea.

Eilen aamu oli kirkas, mutta siihen mennessä, kun ehdimme jäälle, taivas oli harmaantunut. Iltapäivällä satoi lunta.

Ystävistä ja elämisen taidosta

Onnea on tyytyväinen ystävä.

Vuorotteluvapaavuosi on ihan pian puolivälissä. Yksi tärkeimmistä tavoitteista vapaavuodelle on asetella ajatukset uuteen asentoon: turhautuneen negatiivisen nurisijan sijaan vanhaan työhön (tai no, ei se uusikaan ole pois suljettu, jos sopiva löytyy) palaa toivottavasti se pölykerrosten alta esiin kaivettu vanha minä, joka katsoo asioita hiukan monipuolisemmin ja toivottavasti valoisammin. "Kaikki tarvittava on kuitenkin jokaisen omassa päässä", yksi uusista ystävistäni sanoo. Jos asioita ei voi muuttaa, pitää muuttaa omaa suhtautumistaan niihin.

Onnea on kupillinen oikein hyvää kaffe lattea tai mausteista nepalilaista maitoteetä.

Lähdin etsimään uusia ajattelumalleja syksyn pimeimpään aikaan, vesisateen harmaannuttaessa kaiken taivaalta tulevan valon, Mindfulnes-viikonlopusta. Päivät sisälsivät hiukan teoriatietoa psykologiasta, hyväksyvän läsnäolon perusharjoituksia, joogaa, monta rentoutumistekniikkaa, mielikuvaharjoituksia ja erilaisten meditaatiosuuntausten esittelyä. Viikonloppu oli pieni loma arjesta ja vaikka monet jutut tuntuivat enemmän tai vähemmän hörhöilyltä, oli noissa tekniikoissa jotain harkinnan alle otettavaakin: mikä olisikaan parempaa kuin oppia hallitsemaan omia ajatuksiaan ja päästämään irti kaikesta, mille ei juuri sillä hetkellä voi mitään. Mindfulness ei ole mitään "naminami"-onnellisuushöttöä vaan sitä, että tapa kohdistaa huomio nykyhetkeen ja lakata murehtimasta turhaan asioita, joihin ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista vaikuttaa.

Pihapensaassa värjöttelee varpunen. Onnea on mennä sisään lämpimään kotiin.

Stressinhallinnasta löytyy netistä paljon tietoa, esimerkiksi täältä. Aika monilla sivustoilla viitataan juuri mindfulness-tekniikoihin. Tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon ja NLP:hen olemme palanneet monta kertaa ystäväni Merjan kanssa. Hän opiskelee life coachiksi, olisiko se nyt sitten elämäntaitovalmentajaksi, ja tarvitsi harjoitusasiakkaita opintojaan varten. Olin tietysti heti innolla mukana! Tunnin mittaisiksi tarkoitetut valmennustapaamiset tuppaavat venymään parituntisiksi, kun innostumme vaihtamaan ajatuksia kaikesta mahdollisesta. Niin, juttu pyrkii karkaamaan, vaikka yhtä tapaamista varten pitäisi olla aina käsillä vain yksi aihe, johon keskitytään. On äärettömän hienoa jutustella kaikenlaisista ja saada uusia näkökulmia, joutua kyseenalaistamaan omaa tapaa ajatella. Ja huomata, että perustukset, mies, lapset, koti ja ystävät, ovat tukevasti paikoillaan. Kaikki muu on pelkkää hienosäätöä.

Onnea on ystävältä saatu kukka.

Kaikki tietysti tähtää tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Lääkäriseuran Duodecimin Onnellisuus-tietokanta sisältää minia hyviä artikkeleita onnellisuudesta. Niiden tutkiskelu on vielä kesken. Muutama kirja odottaa läpisilmäilyä. Poimin niistä hyviä ajatuksia ja tartun itselle tarpeelliseen.

Rento pikku kamu voi löytää hyvän nukkumapaikan vaikka lehtikorista. Onnea on turvallisuudentunne.

Minun onneni on se, että ympärilläni on hyviä ihmisiä. Joitakin ystävistäni näen tätä nykyä liian harvoin, mutta ehkä se aikaa myöten korjaantuu. Olen iloinen myös niistä ystävistä, joiden kanssa ei aina ole niin helppoa ja voimaannuttavaa olla: oman räsymattoteoriani mukaan kaiken sävyisiä raitoja tarvitaan, jotta kaikki värit pääsevät esiin. Erityisen hienoa on ollut huomata, että stressin helpottaessa vanhat sosiaaliset taidot eivät olekaan kokonaan kadonneet.

Onnea on juosta vapaana järven jäällä.

Ilta-Sanomat 12.1.2013

Nämä kahdeksan ystävää jokainen tarvitsee

"Vaikka eläisit onnellisessa parisuhteessa, älä unohda ystäviä! Prevention-lehti listasi kahdeksan ystävyystyyppiä, jotka olisivat meille erityisen tarpeen. Australialaistutkimuksen mukaan hyvät ystävyyssuhteet edesauttavat pitkäikäisyyttä jopa paremmin kuin läheiset perhesuhteet. Lisäksi ystävyyssuhteiden väitetään osaltaan suojaavan jopa liikalihavuutta, masennusta ja sydänsairauksia vastaan.

1. Lapsuudenystävä

Hän, joka muistaa ensi-ihastuksesi, lempibändisi, ja ensimmäisen humalasi. Joskus ehkä toivot, että hän ei muistaisi ihan niin paljon, mutta mikäli hän on katsellut sinua jo kymmeniä vuosia, hän on luultavasti luotettava - kuten sinäkin hänelle.

2. Uusi ystävä

Uudet ystävät tuovat elämään uusia tapoja ajatella ja olla. Heidän kauttaan voi tutustua taas uusiin ryhmiin ja uusiin ihmisiin. Erityisesti uutta uraa harkitseville tai täydellistä elämänmuutosta halajaville uudet ystävät ovat tärkeitä.

3. Harrastuskaveri

Hän on se, joka raahaa lenkille juuri silloin, kun oma käsitys urheilusta sijoittuu akselille jääkaappi-sohva. Lenkillä voi puida sydänsurut, työmurheet tai riemuita onnistumisista.

4. Hengellinen ystävä

Väitetään, että hengelliseen yhteisöön kuuluvat ovat joustavampia arjessaan. Yhteisön ei tarvitse olla syvän uskonnollinen, meditaatio ja jooga ajavat saman asian.

5. Nuorempi ystävä

Eräs onnellisen elämän salaisuuksia on tuntea olevansa tarpeellinen ja hyödyksi muille. Usein tyydytyksen saa puolihuolimattomasti kotioloissa kokkaamalla perheelle ja pitämällä huolta lapsista. Nuorempien opastus työpaikalla tai harrastuksessa voi kuitenkin antaa saman tunteen.

6. Puolison ystävä

Mitä enemmän pariskunnan perheet ja ystävät sekoittuvat, sitä onnellisempia puolisot ovat, väittää amerikkalaistutkimus. Mikäli anoppivitsejä on uskominen, väite ei ole faktaa, mutta sen sijaan on varmaa, että mitä enemmän puolisoilla on yhteistä tekemistä, sitä läheisempiä he ovat.

7. Äiti

Kukapa rakastaisi sinua enemmän - vaikkei se ehkä aina siltä vaikutakaan. Pennsylvanian osavaltion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan naiset, joilla oli hyvin läheinen suhde omaan äitiinsä, eivät ottaneet työ- ja parisuhteessa sattuneita konflikteja niin henkilökohtaisesti.

8. Sinä itse

Niinpä niin. Kun huolehtii muiden hyvinvoinnista, oma hyvinvointi usein unohtuu. Avain onnelliseen elämään on kuitenkin siinä, että viihtyy ennen kaikkea itsensä kanssa."

Onnea on vaihtuvat vuodenajat. Jokaisessa niissä on jotain, mistä en tahtoisi luopua.

Keski-iän kriisikö? No ei todella!

Helsingin Sanomista 2.7.2012, katkelmia artikkelista

Keski-iän kriisi – onko sellaista?

"Keski-iän kriisin teki psykologian piirissä tunnetuksi amerikkalaistutkija Daniel Levinson 1970-luvulla. Hänen tutkimuksensa on kuitenkin kyseenalaistettu, kertoo Jyväskylän yliopistossa oleva akatemiatutkija Katja Kokko. Kokon mielestä on mahdollista, että keski-iän kriisissä onkin kyse populaarikulttuurin ylläpitämästä myytistä.

Kokko on varajohtajana professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 käynnistämässä pitkittäistutkimuksessa Lapsesta aikuiseksi, jossa on seurattu vuosikymmenien ajan satojen suomalaisten elämää. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 50 vuoden iässä suomalaisista 40 prosenttia kertoi kokeneensa keski-iän kriisiä. Mutta kriisiä kokeneista naisista 73 prosenttia ja miehistä 56 prosenttia oli kokenut kriisejä aiemminkin. "Jotkut ovat taipuvaisempia negatiivisuuteen tai alakuloisuuteen, ja joillakin elämäntilanteet ovat sellaisia, että niistä aiheutuu kriisiä", Kokko tulkitsee. Tutkimuksessa yli 90 prosenttia 50-vuotiaista piti elämäänsä vähintäänkin tarkoituksellisena.

Kansainvälisissä onnellisuustutkimuksissa on huomattu, että kaikkialla maailmassa ihmiset alkavat 45 vuoden iästä lähtien olla joka vuosi aiempaa onnellisempia. Elämänsä loppuun asti, ellei suuri sairaus kohtaa. Maaliskuussa ilmestyneessä New Scientist -tiedelehdessä Cambridgen yliopiston professori David Bainbridge todisteli, kuinka keski-ikä on suurta kukoistuksen ja kehityksen aikaa, vieläpä ensiarvoisen tärkeää ihmislajin säilymiselle.
Ihmisaivot ovat priimakunnossa 40–60-vuotiaana, jota pidetään keski-iän määritelmänä. Ei olla enää nuoria, mutta ei vielä vanhojakaan. Keski-iässä ihmiset kantavat huolta lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja välittävät kulttuurin viisautta jälkipolville, mikä on Bainbridgen mielestä evoluutiota ihmeellisimmillään. Keski-ikäiset johtavat politiikkaa, talouselämää, asevoimia, mediaa ja maailmaa.

Yksi tapa ajatella keski-ikää on se, että kyse on suhteellisen pitkästä jaksosta, johon lähes takuuvarmasti osuu vastoinkäymisiä: vanhemmat kuolevat, lapset jättävät kodin, terveys rapistuu ja työuran mielekkyyttä koetellaan, jos töitä edes on. Näin ollen itse ikä ei aiheuta kriisiä. Keski-iän kriisin sijaan onkin kriisejä keski-iässä."