Pakkassunnuntai

Tammikuun puoliväli toi viimeinkin tullessaan kevyen lumipeitteen ja kovan pakkasen. Pakkanen huursi kaiken valkoiseksi, värit katosivat maisemasta muuttaen sen mustavalkoiseksi ja aurinko kirkasti kaiken, puut ja talventörröttäjiksi jäykistyneet kasvit, säihkyvän kristallisiksi. Iidesjärvi jäätyi nopeasti. Kävimme rannassa tunnustelemassa jään kestoa Maisa-koiran kanssa. Me emme uskaltaneet rantaa pidemmälle mutta muutamia rohkeita oli kävelemässä kauempanakin. Kaupungin työntekijät aloittivat luistelukenttien jäädyttämisen heti pakkasten alettua ja iltaisin niillä käy kuhina, kun kaikenkokoiset luistelijat kokoontuvat luistelemaan. Kovilla pakkasilla luistinten terät niukuvat hauskasti, ääni kuuluu kauas kirkkaassa säässä, ja mailojen osumat kiekkoon kajahtavat terävinä.

Ostin kevään ensimmäiset kotimaiset tulppaanit maljakkoon. Ne ovat huikea kontrasti maiseman mustavalkoisuuteen.Viherkasvit nuutuvat lämpimässä ja kuivassa huoneilmassa vaikka emme pidäkään lämpötilaa kovin korkealla.

Maisa nauttii talvisäistä huomattavasti enemmän kuin pimeästä ja märästä syyskelistä. Reippaiden ulkoilujen jälkeen on mukava ottaa rennosti sohvannurkassa, yhdessä lempipaikoista.

Yhtäkkiä olikin talvi

Valotonta ja sateista syksyä on jatkunut ja jatkunut loputtomasti. Joulu toi iloa ja valoa pimeään, mutta loppiaisena kuusi riisuttiin ja vietiin pois. Tammikuun 9. päivänä huomasin kevätsipulien kasvattaneen versojen kärkiä. Mitenköhän niiden käy sitten, kun talvi viimein tulee?

Talvi tuli viikko sitten. Se alkoi räntäsateella ja navakan jäisellä tuulella ja muuttui kevyeksi pakkaslumeksi ja kirpeäksi kuulakkuudeksi. Lunta on vain aivan ohuesti, mutta se valaisee. Puut on kuorrutettu valkeiksi, taivas on päivisin kylmän sininen ja kalpea talviaurinko kirkastaa maiseman.

Eilinen oli talven kauneutta: aamulla ajoin kohti huikean suurta täysikuuta, joka valaisi allaan leijuneen pilvenreunan kuin taianomaiseksi tunturinlaeksi. Aamupäivällä halo sateenkaarena auringon ympärillä. Päivällä kalpea talviaurinko valolammikoina lumella. Iltapäivällä viipyilevä sininen hetki tummui tähtien pilkuttamaksi taivaankannen pimeydeksi. 

Vitamiineja on haettava etelän hedelmistä. Maistelimme lasten kanssa grenadilloja. Hurmaava hedelmä, joskaan hedelmälihan ulkonäkö ja suutuntuma ei miellyttänyt kaikkia maistelijoita.

Pieni koiraystäväni nauttii talvisäistä pitkän kurakauden jälkeen. Pakkanenkaan ei haittaa, kunhan pysähdykset eivät ole liian pitkiä.

Uusi, kunnollinen elämä

Vuotta 2014 on takana nyt lähes kolme päivää. Joululoma alkaa olla loppusuoralla. Harvoin on mikään loma ollut niin umpitylsä kuin tänä vuonna: ennen lomaa haaveilin jos jonkinlaisista reissuista, etsiskelin halpoja lentoja ihan minne tahansa löytämättä kuitenkaan mitään kyllin halpaa, ja veistelin ilottomia puujalkavitsejä siitä, että ainoiksi matkoiksi jäävät varmaan päivämatkat lasten mummoloihin. Ja niinhän siinä kävi. Loman pelasti ainoastaan ystävättären vierailu uudenvuoden taitteessa. Lapset viettävät päivänsä ystävillään ja omissa puuhissaan, harrastusoravanpyörä pyörii ja minun tehtäväni on toimia vain ruoka- ja kuljetuspalveluinfrastruktuurina. Sosiaalinen kuolema lamaannuttaa. Päivät ovat harmaita ja puuduttavia. Mieliala ei ole kovinkaan korkealla.

Jotakin positiivistakin päivässä pilkahti. Tänään ei satanut vettä. Sain tehtyä kotitöitä henkisestä lamaannuksesta huolimatta. Lasten iloiset touhut ilahduttavat aina. Jumppaanlähtöaie kaatui muun perheen aikatauluihin, mutta sain viimeinkin pakotettua itseni koiranulkoilutusta reippaammalle lenkille. Se kieltämättä piristi vaikka inhoan hölkkäämistä. Yksin. Pimeässä. Ja miehen ihanat yllätyskukat! Voi kuinka ne olivat suloiset ja sydäntä lämmittävät!

Kunhan yläkerta hiljenee, otan lasillisen hyvää kuohuviiniä, joka jäi uuden vuoden yönä avaamatta. Uudelle kunnollisemmalle elämälle ja sadannelle postaukselle. Kyllä tämä tästä!

Uuden vuoden lupaus (ja temperamentti)

Tommy Hellsten twiittasi: "Uudenvuoden lupaukset rikkoutuvat helposti, koska oikeastaan emme lupaa sitä mitä itse tahdomme, vaan sitä, mitä meidän pitäisi." Tunnistan tuon ajatuksen. Itsekin tiedän, mitä minun oikeastaan pitäisi elämässäni muuttaa ja parantaa, ja ajattelen sen mukaan myötäkarvaan.
Itse en siis tälläkään kertaa niinkään luvannut mitään uuden vuoden lupausta vaan tein pikemminkin päätöksen. Päätin alkaa irrottaa itselleni aikaa kuntoiluun. NYT on se viimeinen hetki. NYT on aivan pakko. Tiedän sen varmuudella. Rapakunto ja elintasosairaudet vaanivat aivan kulman takana, päivääkään en tästä nuorru. Sohvan vetovoima on nyt vain yksinkertaisesti voitettava ja ruuhkavuosien kammottavista aikatauluista on tiristettävä irti vielä enemmän tehoja. Mut kun...

Mutta kun kaikki liikenevä aika kuluu jo työnteon, harrastavien lasten kuljettamisen ja ruokakaupan bermudan kolmiossa ja minä kun sattumoisin inhoan aikatauluja. Inhoan tiukkaan säännösteltyä arkea. Vihaan määräaikoja ja minuuttimääriä. En voi sietää kiirettä ja ajoissa ehtimisen painetta. Aikataulut syövät luovuuden ja nitistävät hengiltä vapauden. Minun temperamenttini kun nyt vain sattuu olla sellainen. Mut kun...

Mutta kun nyt on vain pakko taistella terveellisemmän elämän puolesta geeneissä piilottelevia keski-iän kremppoja vastaan. Kroppa on jo jonkin aikaa muistutellut ja huomautellut laiminlyönneistä. Vielä tämän kerran on pakko taistella. Katkeraan, tai suloiseen, loppuun saakka on tämä erä vietävä. Siksi palasin vanhaan kuntokeskukseeni ja tein uuden sopimuksen. Huomenna se alkaa.

Ai, mikäkö temperamentti?

Temperamenttia kuvastavat
- asioihin tarttuminen
- tekemisen vauhti
- äänekkyys
- järjestelmällisyys
- systemaattisuus
- sääntöjen noudattaminen
- huolettomuus
- epäjärjestyksen määrä ympärillä.

Se vaikuttaa kunkin tapaan
- jaksottaa työskentelynsä
- keskittyä
- tehdä asiat kerralla valmiiksi tai palastella ne
- hioa työtään tai luovuttaa se puolivalmiina
- sietää melua.                                                                     Lähde

Joulun tunnelmaa

Jouluaatto

Joulukalenteri viimeinen luukku aukeaa ja jouluvalmistelut on tehty. Monenlaista unohtui, mutta tänä vuonna en anna sen haitata. Vähemmän suorittamista on enemmän läsnäoloa. Joulunpyhät eivät saa olla pelkkää tehtävien suoritteiden listaa. Silti taakse jäänyt syksy painaa raskaina hartioilla ja rintakehällä ja tuntuu kuormana koko olemuksessa. Keskittyminen ja rauhoittuminen on vaikeaa ja vaatii tahdonlujuutta.

Kynttilöiden ja jouluvalojen tunnelmaa, hyasintin ja lasten leipomien piparien tuoksua keittiössä. Sitä se joulu on.

Etuterassin ruukusta syksy on nitistänyt syyssyklaamit jo kauan sitten, mutta muratti jatkaa hyvävoimaisena huolimatta pakkasista ja muutamasta lumenrippusesta, joita leutokin syksy tuo mukanaan. Aattona satelee vettä sysiharmaalta taivaalta. Mieltä keventää kuitenkin ajatus siitä, että talvipäivänseisaus on takana ja valo lisääntyy nyt päivä päivältä.

Kuusi tuotiin sisään aatonaattona ja aattoaamuna se saa koristeet ylleen. Juhla-asuisena kunniavieraana se seisoo vakavana olohuoneen nurkassa.

Aattoillan pimentyessä ennen päivällistä ja lahjojen jakoa lähdemme hautausmaalle. Se on jokavuotinen perinne. Kynttilälyhdyt tuikkivat kaunisti pimeässä. Sade nopeuttaa ja suoraviivaistaa ihmisten kulkua Kalevankankaalla. Muualle haudattujen muistokivelläkään ei ole yhtä suurta ihmismuuria kuin muina vuosina, ihmiset ovat kiirehtineet tietään sateen alta eteenpäin, mutta sinne on sytytetty aivan yhtä huikea määrä kynttilöitä kuin ennenkin.

Illalla kun lahjat on jaettu, kaikki hyrisevät tyytyväisyyttä. Koirakin sai omat lahjansa. Kun sammakkolelu ja pallo on tutkittu, voi asettua uuteen petiin ja keskittyä herkkuluun kaluamiseen. Janoonsa koira käy juomassa pihkan maustamaa vettä kuusenjalasta.

_

Joulupäivä

Yleensä olemme ulkoilleet koko perheen voimin aattoisin pulkkamäessä, mutta nyt, lumettomana vuonna, se ei tullut kyseeseen. Joulupäivänä suuntaamme 

Pyynikille päivän alkaessa taittua iltapäivään. Kävelemme seuraillen Pyhäjärven rantaa Eteläpuistosta Rosendahlin uimarannalle, Pyynikin portaita näkötornille ja sieltä takaisin lähtöpisteeseen. Sininen hetki on hämmentävän sininen vaikka lunta ei olekaan.

Tapaninpäivä

Toinen joulupäivä avautuu kirkkaampana. Sade on tauonnut ja iltapäivällä pitkällä, lähes parituntisella, kävelyllä pilvet raottuvat hiukan ja kalpea auringon kajo pääsee melkein pilkahtamaan. Iidesjärvessä on ohuen ohut jääriite pinnassa, se jähmettää kylmän veden liikkumattomaksi ja siitä aurinko heijastuu ujon kauniisti.

Järvenrantaryteikössä pajut ovat käyneet kukkimaan hohtavan hopeanvalkoisia kissoja ja kaupunginpuoleisessa päässä sulassa mekastavat sorsat.

Joulukuu

Joulukuun ensimmäisenä päivänä avattiin joulukalenteri ensimmäinen luukku ja joulun odotus alkoi työntäyteisenä. Töissä alkoivat koeviikot ja oppilaanarviointikiireet alkoivat kiihtyä kohti huippuaan. Väsymys hyökyi päälle syksyn pimeästä. Koulutuspäivä Tampereen Norssissa katkaisi rutiinin päiväksi. Keväällä koulutuksen mukanaan tuomia hengähdys- ja ajattelutaukoja on luvassa muutamia. Kärsin kiireestä: luova ajattelu lakkaa kokonaan, kun elämä muuttuu pelkästään reaktiiviseksi. Pitäisi kehittää kiirettä vähentäviä keinoja, mutta arjessa on niin kiire pyörittää vanhoja kuormittavia rutiineja, ettei aikaa ei jää siihen.

Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia juhlittiin poikkeuksellisesti Tampereella. Saimme ystäviä glögille ja seurasimme heidän kanssaan tv-lähetystä Tampere-talosta. Olisi hienoa, jos juhla järjestettäisiinkin vaikka joka toinen vuosi jossakin muualla kuin Helsingissä.

Paperipinot kasvoivat tasaisesti joulukuun edetessä. Tällä kertaa en edes laskenut montako sataa sivua korjattavaa oli, mutta selviydyin pinoista aika hyvin aikataulussa pysyen. Arviointi on opettajan työn hankalin ja ehdottomasti ikävin juttu. Tätä kirjoittaessa syyslukukauden juhlapuheetkin on pidetty: suorasanaisia kiitoksia ei tehdystä työstä varsinaisesti tullut, vaan oman koulun rehtori totesi syksyn olleen rankan sisäilmaongelmien ja remontin keskellä ja toivotteli voimia yhtä rankkaan kevääseen. Samassa talossa toimivan lukion rehtorin puheesta nousi päällimmäiseksi sanat, joiden mukaan "kirjava joukko tekee töitä kirjavissa olosuhteissa". Tuore vastavalittu opetuspäällikkö toivoi puheessaan meidän jaksavan palata töihin joululoman jälkeenkin. Mielenkiintoisia, ehkä hiukan hupaisiakin pikku puheita.

Viime hetkillä ehdin jouluostoksillekin. Niiden lomassa istahdin kahvila Valoon nautiskelemaan herkullisesta fetapiirakasta. Hyviä piirakka- ja salaattiohjeita pitäisi alkaa katsastaa ja testailla, sillä keväällä järjestämme rippijuhlat.

Mikä on elämässä tärkeää? Ilo ja rakkaus, kauniit ajatukset, ystävälliset teot ja hyvät ystävät.

Joulukortteja ropisi postilaatikkoon paksu nippu. Itse päätin sijoittaa korttirahat toisin: ostin viisi settiä koulukirjoja kenialaisille koululaisille. Ystäväni on perustanut koulun, Furaha Seed Academyn, Keniaan Rianna's Furaha aids-orpokodin yhteyteen. Tukea koordinoidaan Seed-nimisen yhdistyksen kautta ja tuettavia kohteita on muitakin. Seed ry.

Lapset ovat ehtineet leipoa ja koristella pipareita jo kolmesti. Joulutorttuja tein tänään ohikulkumatkalla poikenneille vieraille käyttämällä täytteenä vaniljarahkaa ja mustikkahilloa.

Sää on ankean harmaa ja leuto. Viime yönä ja tänään päivällä satoi vettä. Kaipaamme kovin lunta ja pientä pakkasta. Talven selkä taittui kuitenkin eilen ja tänään päivä oli minuutin pitempi kuin eilen. Raskas syksy on takana ja elämä jatkuu kohti valoa ja kevättä.

Myöhäissyksy

Syksy on ollut leuto ja sateinen. Välillä maata on valaissut ohut lumikerros, mutta se on sulanut pois kerta toisensa jälkeen yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin. Marraskuu taisi olla leudoin sataan vuoteen.

Huomenna on talvipäivän seisaus, talven pimein päivä. Päivän pituus on silloin Tampereen korkeudella 5 tuntia 20 minuuttia. Viikon kuluttua päivä on pidentynyt jo kolmella ja kuukauden kuluttua 75 minuutilla (Gaisma).