Sukkasunnuntai

Flunssa jyllää. Ääni vinkuu, kurkku kutiaa ja nenä vuotaa. Siitä huolimatta tämä sukkasunnuntai oli upea aurinkoinen päivä ja lähdin ulos lyhyelle koiralenkille. Löysimme varman kevään merkin.

Kotiin palattuamme tutkailin etelänpuoleisen pihan kukkapenkkejä ja päätin aloittaa niiden siistimisen. Lisää keväänmerkkejä löytyi monta. Ihana kevät!

Jälkikirjoitus
Olo ränsistyy taas iltaa kohti. Nyt vaivaa jo silmäkin. Päivän lohduttomin ajatus löytyi tänään Twitteristä: "If someone wants to be a part of your life, they will make an obvious effort to do so."

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista - täkäläisestä lasten trullittelupäivästä. Meillä ei käynyt tänä vuonna yhtään virpojaa. Pieniä suklaamunia muistin kyllä lähettää Miehen hakemaan viime hetkellä. Yhä vielä, 28 vuotta Etelä-Pohjanmaalta muuton jälkeen, palmusunnuntai yllättää. Joka vuosi. Iltapäivällä onnistuin tehdä koiraulkoilutreffit hyvän ystävän kanssa. Tapasimme Koulukadun minigolfradan tuntumassa ja suuntasimme Pyhäjärven rantaan. Ulkoilimme  auringonpaisteessa ja kävelimme lumipyryyn ja sen läpi poutasäähän. Ajoittain järvi näytti synkältä myrskypilvien alla, välillä sitä kirkasti valo pilvien lomassa tai taivaanrannassa, hetkittäin maisema oli mystisesti lumisumun pehmentämä.

Malkamaanantai oli pitkä työpäivä ja koiralenkki sujui jotenkin väsyneesti. Ihailin tosin lähes täyden kuun vasemmalla puolen loistanutta Jupiteria. Hämmästyttävän kirkas valo! Illansuussa jäseniä alkoi kummallisesti kolottaa ja kurkkua kutittaa. Flunssa. Taudin ensimmäinen uhri oli Mies, joka ei koskaan sairasta, edellisen viikon puolivälissä. Tikkutiistaita vasten yöllä tauti iski minuun kaikella voimalla ja aamulla oli kuumeessa. Tein jonkinlaiset ohjeet mahdollisille sijaisille, paljon en todellakaan jaksanut naputella, ja nukuin koko päivän. Olo oli karsea. Uskoin kuitenkin pikaaiseen voittoon, siitäkin huolimatta, että Mies yhä poti tautiaan. Keittokeskiviikkoa vasten yöllä alkoi vihloa korva. Mies varasi itselleen lääkärin ja päätin myös lähteä näyttämään suhisevaa-napsuvaa-vihlovaa korvaani lääkärille. Diagnoosi "Määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio", miehellä sama latinaksi, loppuviikko sairaslomaa. Kiirastorstai-illalla yllätti siihen mennessä voimakkain kurkkukipu ja hakkaava yskä. Pitkäperjantai sujui kärvistellessä, hetkittäin kuitenkin jo jalkeillakin.

Tänään lankalauantaina olo on ollut jo hiukan parempi. Lähdin kotoa apteekkiin täydentämään vitamiini- ja särkylääkevalikoimia. Kävin myös tyhjäämässä maailmalla matkailevien ystävien postilaatikon ja kastelemassa heidän kukkasensa. Siinäpä taisikin olla pääsiäismatkaa kerrakseen. Kuinkahan tästä oikein kuntoudutaan?

Kaikkein ikävintä tässä sairastamisessa on se, että jouduin perua viikonlopuksi tekemäni suunnitelmat nähdä ystäviä, joita harvoin tapaa. Tänään meille piti tulla vieraita Jämsästä ja huomenna Tuusulasta. Pettymys on ollut todella suuri. Tietenkin ilmassa leijuu epämääräisiä lupauksia "katsoa uusi aika sitten joskus toiste". Apein mielin kotinurkissa tassutellessa ja kerällä sohvannurkassa kuluvat nämä lomapäivät. Huomenna kun onkin jo sukkasunnuntai, pääsiäispäivä.

Pöytälaatikossa on pino pääsiäiskortteja, joita en tänäkään vuonna saanut lähetettyä.

Ekoteko ja muita sattumuksia

Syntymäpäiväni osui talvilomaa edeltävälle viikolle. Huomasin yhtäkkiä olevanikin nyt juuri niin vanha kuin ensimmäisessä työpaikassani Kaistisella peräpenkin pojat arvelivat minun olevan vuonna 1994. Nopeasti ovat vuodet vierineet ja paljon on vuosiin mahtunutkin: kymmenen vuotta virka ja kaksi kotia Helsingissä, yksi koti Tuusulassa, peräti kolme kotia Tampereella ja virka naapurikunnassa jo yli kymmenen vuotta, mies, lapset, lasten koulut ja harrastukset, lemmikkejä, ystäviä ja muita mukavia ihmisiä, matkojakin. Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että oma elämä on pakattu varaston perälle odottamaan uusia aikoja ja suoritan muiden aikatauluja viikosta toiseen. Ajoittain toki pääsen karkuun pieneksi hetkeksi. Vaikkapa marttailemaan helminauhan tai jumppaamaan.

Talviloma alkoi juhlatunnelmissa, kun ystäväni mies vietti 50-vuotisjuhliaan Tikkakosken upseerikerholla. Löysin uuden juhlamekon pikkurahalla ja kävin tapauksen kunniaksi kampaajalla. Yövyimme Miehen kanssa kahden hienossa viiden tähden hotellissa. Lapset olivat ensimmäistä kertaa keskenään kotona yötä. Tai no, eivät keskenään, sillä Kaksosilla oli molemmilla yökyläkamu. Juhlat olivat leppoisan mukavat.

Näkymä Jyväsjärven suuntaan hotellihuoneen ikkunasta Jyväskylän Lutakossa.

Hiihtoloman säät suosivat ulkoilua. Tulipa tehtyä useampia pitkiä kävelyjä koiran kanssa, myös lempimaisemissa Pyynikin rannoilla sillä aikaa kun muu perhe luisteli Koulukadun kentällä.

 Nekalan siirtolapuutarhojen tunnelmaa auringonlaskun aikoihin maaliskuun alussa.

Hiihtolomaan mahtui myös toinen (ja kolmas) synttäripäivä, sillä Miehen äiti täytti 80 vuotta ja sitä pääsimme juhlistamaan kahteen kertaan: oikeana päivänä, kun olin keittiöapulaisena  päivänsankarin omille ja edesmenneen miehensä sisaruksille järjestämissä juhlissa ja sitten muutaman päivän kuluttua, kun me miniät järjestimme yhdessä talkoillen juhlat poikien perheille. Komea joukko meitä jälkipolvea olikin koolla! Kolmisenkymmetä henkeä, kun paikalla olivat yhtä lukuun ottamatta pojat, kaikki neljä miniää, 15 lastenlasta, joista useilla jo avio- tai avopuoliso, sekä yksi laspsenlapsenlapsi.

Kulttuuriakin talvilomaan mahtui. Elokuva Tanskalainen tyttö (koskettava) ja taidekierros Tampereen taidemuseossa. Ohjelmistossa oli maalauksia teemalla Välimeren valoa (esittävä taide on minun makuuni) ja Muumilaakson teokset (sydämessäni on aina erityisen lämmin sopukka Muumeille). Hiihtoloman jälkeen taide-elämykset jatkuivat elokuvalla A Big Short (tylsin elokuva pitkiin aikoihin) ja Sugar - Piukat paikat -musikaalilla (yllättävän hauska). Lisäksi ystäväni houkutteli minut mukaan katsomaan Tampereen elokuvajuhlien palkittujen lyhytelokuvien näytöstä.

Ja voi ihanuutta, minulla on nyt uusi tuulikaappi! Mies teki sen! Kuinka paljon mukavampaa voikaan olla tulla kotiin siistin eteisen kautta.

Tällä viikolla lämpötilat kipusivat parina päivänä jo kymmeneen asteeseen ja löysin saman tien takapihalta ensimmäiset lumikellot kurkkimassa arasti lumesta. Aurinko lämmittää jo selkeästi ja jo toisena aurinkoisena päivänä lumikelloilla oli lumeton läikkä ympärillään. Kevät on täällä!

Tein tänään ekoteon. Olen pitänyt erilaisia satunnaisia kokouksia kollegoille omassa luokkatilassani, joka sijaitsee koulutalon sivusiivessä vanhassa opettajien asuntolassa. Luokan viereisessä tilassa minulla on oma pieni keittiö. Olen tarjoillut kahvia pahvimukeista, mutta pari päivää sitten päätin, että hankin keittiöön oikeat kahvikupit. Löysin ihanat siniset kupit asetteineen Nekalan kierrätyskeskuksesta. 12 kuppia asetteineen maksoi vain 3 euroa. Leipälautasia en vielä löytänyt, mutta se ei liene vaikea tehtävä.

Huomenna on palmusunnuntai ja kevätpäivän tasaus.

Sydäntalven kuulumisia

Tämänkin jutun voisi aloittaa taas "lumi tuli, lumi suli". Vuodenvaihteen jälkeen on ollut keliä äärestä laitaan - lähinnäkin juuri niitä ääriä ja laitoja eli paukkupakkasia ja raskaanharmaata vesisadetta. Välissä oli yksi viikonloppu ihanteellista ulkoilusäätä ja tänään: ihana kevätaurinkoinen päivä. Linnut laulavat jo poutasäällä kevätlaulujaan ja aurinko tuntui jo näyttäytyessään lämmittävänkin.

Kylmimpinä päivinä luokkahuoneen lämpötila laski epämiellyttävän viileisiin lukemiin. 14 astetta ei ole aivan riittävä sisälämpötilaksi. Huopasaalista tuli hyvä ystävä töissä samoin kuin vedenkeittimestä. Lämmikettä ulkoisesti ja sisäisesti.

Tuulikaappiraivarit - kestoaihe kotona. Mikään ei ole varmempi hyvän tuulen romuttaja kuin tuulikaapin lattialla vellova sekalainen kenkämeri, jonka aalloilla kelluu päivän palvelusta hylättyjä takkeja ja matkalleen uupuneita reppuja. Kerran nuorimmaiset yllättivät ja ilahduttivat minut oikomalla kaiken tip top ennen kotiutumistani. Siinä määrin olen kyllästynyt kaaokseen pikkueteisessä, että tilasin naulakoiden eteen taitto-ovet. Varsin toimiva ratkaisu! Talvilomaviikolla udistetaan vielä huonosti tarkoitustaan palvelevat (rumat) naulakot. Sittenpä kelpaa myös uusien kotimaisten talvikenkieni oleilla omalla paikallaan.

Lumiköynnöksin koristetut oksat ilahduttivat harmaan päivän ulkoilua.

Kaksosten koulun valinnaisaineillan ukulelepajassa opin muutaman soinnun. Olisipa hauska osata soittaa!

Tammikuun lopussa oli aihetta juhlaa: Jyväskylässä pohjoismaisten kielten opiskelijoiden ainejärjestö Svenska klubben täytti 55 vuotta. Nostalgiaa, ystäviä, ihmisiä vuosien takaa, naurua, ihan vähän liikutustakin, hurjan kauniita ja upeita nuoria (paljon fiksumpia kuin me aikoinamme), juomalauluja, puheita, hyvää ruokaa ja vähän viiniäkin, jopa pari askelta tanssilattialla (mitäpä siitä, etten tanssia ole koskaan osannutkaan). Olipa hauskaa, että kutsu saavutti minut sattumalta.

Jo monen vuoden takaiset islantilaiset villalangat alkavat viimein valmistua lapasiksi.

Viikko sitten olin mukana vanhojen kollegojeni teatterireissulla Hämeenlinnassa. Lähdimme matkaan jo aamupäivällä pikkubussilla. Menomatkalla pysähdyimme Tiirinkosken tehtaalla lifestyle-putiikissa ja kahvilassa. Myynnissä oli kaikenmoista somaa, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Kahvilan lohitäytteinen vohveli oli kuitenkin herkullinen. Matka jatkui Minttu sekä Ville -improvisaationäytökseen, jossa näyttelijät Minttu Mustakallio ja Ville Virtanen sekä pianisti Samuli Laiho hauskuuttivat yleisöä. Näytöksen jälkeen siirryimme päivälliselle. Ravintola Piparkakkutalo on miljöönä kaunis, mutta valitettavasti kokemus oli muuten hiukan epäonnistunut. Olimme jakautuneet kahteen seurueeseen ravintolan eri puolille. Pöydät varattiin kahtena erillisenä kuuden hengen joukkona siksi, että yli kymmenelle pöytää varatessa koko seurueelle olisi pitänyt ottaa sama menu. Meidän pöytäämme osui kuivakan hymytön tarjoilija, ruoka, jonka olisin toivonut voivani tilata, oli loppunut vaikka oli vasta iltapäivä, ja annoksessa, jonka lopulta sain, oli puolet perunoista niin palaneita, etten voinut syödä niitä, vaikka en kranttu olekaan. Yleensä en ravintoloissa ruuasta nurise, perisuomalaiseen tapaan, mutta tällä kertaa rohkaisin mieleni ja huomautin. Tarjoilijarouva vastasi "jaa", ja jatkoi puuhiaan. Toisessa seurueessamme oli myös ollut samantyyppisiä ongelmia. Heidän tarjoilijansa oli pahoitellut tapahtunutta kovin ja tarjonnut jälkiruuat ilmaiseksi. Minä maksoin jälkiruokakahvistani, vaikka se menikin ensin väärään laskuun.

Tiirinkosken tehtaan kahvilassa oli lämmin tunnelma.

Töissä päättyvä viikko on ollut hektinen, niin kuin niin moni muukin kuluneista viikoista. Perjantaina oli jälkimmäinen ruotsinopettajien kaksipäiväisestä koulutuksesta. Harmillista, että usein ne asiat, joista karsimalla voi väljentää aikataulujaan, ovat yleensä ne hauskimmat: jätin viikko-ohjelmasta kirjaesittelyn ja seutuops-ryhmän pikkujoulut - kaikkeen kun ei vain aika ja energia riitä.

Tänään oli viimein ihana aurinkoinen ulkoilupäivä! Onneksi ehdin ulos siivouksen keskeltä. Kiireisen arjen keskellä siivoaminen on jäänyt vähiin. Ruuhkavuodet ja aikataulutettu elämä työn, lasten harrastusten ja ruokakaupan Bermudan kolmiossa ovat kyllä pakottaneet oppimaan epäsiisteyden ja sekamelskan sietämistä, mutta jossainhan se raja silti aina kulkee. 

PS. Kuinka voimattomaksi voikaan itsensä tuntea tekniikan edessä polvillaan. Olen jo pitkään miettinyt blogin otsikon vaihtamista ja väriteeman muuttamista. Tänään nuo muutokset tein ja voihan rähmäiset räpylät - kaikki blogilinkkini katosivat enkä saa uusia tallennettua. Aiemmin olen tuskaillut kuvien asettelun kanssa, ne kun tahtovat pomppia ja nyrjähdellä mielihalujensa mukaan niin, ettei lopputulos ole läheskään aina sitä, mitä toivoisin.