A niin kuin arki - välipäivät

Tapaninpäivänä ajelimme mummoloihin Etelä-Pohjanmaalle ja näimme jopa hiukan lunta. Luminen maisema alkoi Virroilla, jatkui Alavudelle ja myöhemmin illalla matkaa jatkaessamme sitä tuiskutti vielä Kuortaneellakin, mutta Seinäjoella maa oli musta. Lumetonta oli myös seuraavana päivänä koko matkan Jalasjärven kautta kotiin palatessamme. Sunnuntai, siis toista joulupäivää seuraava päivä oli kuitenkin kirkkaan aurinkoinen ja rapsakka pikku pakkanen raikasti talvisään. Sama kirkkaus jatkui tänään ja teimme Maisa-koiran kanssa tutkimusretken Iidesjärven rantapoluille. Uskaltauduimme muutaman metrin irti rannasta jäällekin ihmettelemään jäätyvän veden ja tuulen muovailemia hyytäviä taideteoksia.

Järven itäpäässä tuuli oli ilmeisesti sekoittanut vettä niin, että se oli lopulta jäätynyt yhtenäiseksi kirkkaaksi kanneksi pikku palasina. Jään läpi törröttävät kaislat olivat saaneet jäiset maljakot. Maisa voitti nopeasti kirkasta jäätä kohtaan tuntemansa epäluulon ja tassutteli pian hihnankantaman päähän jäälle. Itse en uskaltanut kuin parin metrin päähän rannasta. 

Joulu loppui siis aikanaan - hyvä niin, sillä ei kai kukaan laiskottelua kovin kauan jaksa. Arki maistuu ruisleivältä ja koostuu tavallisista rutiinitöistä. Pyykkiä, tiskiä, paikkojen oikomista. Tuulikaappi on alkanut koetella hermoja, saan itkupotkuraivohalvauksen joka kerta, kun joudun sen ohi tai läpi. Siksi päätin kokeilla onneani ja tilata säilytystiloihin erikoistuneen ammattilaisen katsomaan, mitä sille voisi tehdä. Rahaa ei remontointiin ole paljon käyttää, mutta herrasmies, jonka kanssa suunnittelukotikäyntiä sovittelin, tuumaili heillä olevan juuri nyt oikein hyvä välipäivätarjous.

Välipäivät ja loppiaista edeltävät päivät koostuvat myös ystävistä. Huomenna lounaalle yhden kanssa, keskiviikkona saan vieraaksemme toisen, kolmannen tapaan sirkuksen merkeissä sunnuntaina ja uuden vuoden ensimmäisinä arkipäivinä karkaan neljännen kanssa kaksin tyttöjen reissulle Helsinkiin.  Lisäksi Miehen veli  perheineen, ystäviähän hekin, saadaan vieraaksi uuden vuoden päivänä. Ja kukapa tietää vaikka muutakin mukavaa sattuisi kohdalle.

Ja niin joulu joutui taas jo Pohjolaan

Lumi tuli ja lumi suli. Marraskuun loppupuolella maa oli hetken valkoinen ja pian taas musta. Vettä satoi syksyn synkimpinä viikkoina enemmän kuin toivoisi. Iloa, valoa ja vaihtelua harmauteen toi odotetut pikkujoulut - ei oman vaan miehen työpaikan. Ne ovat joka vuosi yhtä hauskat teemajuhlat, joissa on hauska tutustua uusiin ihmisiin. Tänä vuonna teema oli Miami Vice -tyyppinen trooppinen juhla, pukukoodina "kimalletta rennosti". Täydensin pikkumustaa hopeisella huivila ja kimaltelevilla koruilla. Kampauskin sai viimeistelyksi strasseja ja hopeahilesuihketta.

Marraskuu oli paitsi hyvin huonosti ulkoilmaan houkutteleva myös työntäyteinen. Oppilaanarvioinnit tuppaavat aina kasautumaan lukukauden loppuun, mutta kun työkokemusta on jo yli 20 vuotta, työmäärä ei aiheuta enää kovin suurta ahdistusta vaan nyt on jo nähty, että kaiken saa kyllä ajoissa valmiiksi. Arviointi on aina yhtä vaikeaa ja on todella tuskastuttavaa litistää oppilaan kaikki suoritukset yhteen arvosanaan. Mahdottoman työlästä olisi kyllä toisaalta alkaa myöskään esimerkiksi kuvailla jokaisen oppilaan työskentelyä ja taitoja vapaamuotoisesti kertoen, joten olkoon vain mieluummin numerot. Oikeastaan kamalinta on yrittää erottaa, mikä on oppilaan työskentelyä ja mikä taas luonnetta, temperamenttia ja käyttäytymistä, sillä ne eivät saisi olla arvioinnin kohteena, mutta silti jokainen ihminen työskentelee juuri itselleen luontaisella tavalla. Toinen hirvittävä vaikeus piilee siinä, että arvioinnin pitäisi olla yksilöllistä mutta opetussuunnitelmaan perustuen yhteismitallista ja vertailukelpoista. 

Salibandy on perheessämme iso harrastus jo pitkään. Mies, Esikoinen ja Poika pelaavat. Siksipä naisten salibändyn MM-kisat olivat suuri tapaus meille niin kuin niin monelle muullekin tamperelaiselle, järjestettiinhän kisat täällä Hakametsän jäähallissa. Minäkin innostuin ja lähdin katsomaan finaalia, jossa Suomen naiset pelasivat upeasti Ruotsia vastaan. Lopputulos ei ollut toivotunlainen, mutta taistelu oli hieno. Ilmaiseksi eivät ruotsalaiset mestaruuttaan missään tapauksessa saaneet.

Finaalin jälkeen vierailimme ystävien luona naapurustossa vaihtamassa kuulumisia ja syömässä huikeat herkut. Kurpitsakeitto oli herkullista ja kasvismousaka oli erinomaista, lämpimän aromikasta.

Tampereen keskustassa olen pyörähtänyt joulukuussa muutamiakin kertoja, arkisilla asioilla, joulupukin salaisena apulaisena, ystävien kanssa kahvilla tai syömässä ja viemässä tai hakemassa lapsia. Keskustassa on mukavaa tunnelmaa tuoneet Valoviikkojen uudet kuviot sekä hauskat koristevalopallot. Joulutorin mukavat pikku mökit, Tallipihan tunnelma ja tietenkin Marttojen perinteiset joulumyyjäiset kuuluvat joulumielen rakennusaineisiin.

 

Lucian-päivänä 13.12. maa oli jälleen hetkellisesti valkoinen, mutta ilo jäi lyhyeksi. Miehen lahjaksi tuoma jouluruusu on kuitenkin jaksanut kukkia uskollisesti tuoden talven tuntua valkoisilla kukillaan. Lahjoja, kukkaisa ja muuta, on joulukuussa syytä mietiskellä aina enemmänkin. Kummilasten lahjat olivat tänä vuonna helpot, mutta hankalat. Päädyin lahjakortteihin, koska postittaminen jäi jälleen kerran niin viime tinkaan.Joulukortteja en aikonut ensin lähettää viimevuotiseen tapaan lainkaan, sitten ajattelin lähettää vain muutaman kortin, ja lopulta lähetin takavuosien lailla ison nipun kortteja, kun katselin vuosi sitten saapunutta joulutervehdysten määrää. Lähetimme siis paljon, muttemme saaneet enää kovin montaa. Onkohan noiden paperisten tervehdysten suosio hiipumaan päin? Minusta niitä on mukava kirjoittaa ja ajatella hetki kutakin kortin saajaa, ja mukava niitä on vastaanottaakin. Vuosi sitten lahjoitin korttirahat ystävieni kouluhankkeeseen afrikkaan. Apu kulkee heidän perustamiinsa kouluihin Seed ry:n kautta.

Ja sitten se joulu joultui viimein Pohjolaan ja meillekin. Koulut päättyivät, oli joulujuhlaa, pientä henkilökunnan yhteistä kahvihetkeä ja joulupipariyllätys, jonka sain kahdelta pikkuoppilaaltani. Valmisteltiin kotona stressittä joulua: siivoiltiin vähän, ostettiin jouluruokia periaatteella jokaiselle jotakin, hankittiin lahjoja. Kuusi tuotiin sisään aattona ja koristettiin. Riisipuuro, joulurauhan julistus juhlavine musiikkeineen, käynti Kalevankankaan hautausmaalla ja sauna kuuluvat jouluaaton tapoihimme.

Sain mukavia lahjoja: kahvia ja suklaata, luettavaa ja palasia Pandora-rannekoruun, kummitytön yksivuotiskuvan kehystettynä ja paljon paljon muuta. Yläpuolella vasemmalla oleva kortti liittyy Kuopuksen kaveriltaan saamaan kekseliääseen lahjaan: muki, annospussillinen kaakaojauhetta ja puutikkuun rakennettu vaahtokarkkilumiukko.

Ai niin. Tänä jouluna oli taivaalla harvinaisuus. Täysikuu valaisi joulua (tai siis olisi valaissut, ettei taivas olisi Tampereella ollut pilvessä). Edellisen kerran se on osunut joulupäivään vuonna 1977 ja seuraavaa pitää odottaa 22 vuotta. Ehdin kyllä ihailla sitä ja tähtiä tapanin jälkeisenä iltana. Komea oli.

Marraskuun malvat

Marraskuussa saimme vesisateiden vaihteluksi hetkeksi pikkuruisen talven. Malvat, jotka olivat alkaneet leudon kosteassa säässä kukkia uudelleen, peittyivät ohuen lumikerroksen alle. Heti ensimmäisten lumihiutaleiden myötä ilmestyivät naapurustoon pulkat ja lumiukot. Lumiukot saivat vahtia kaamoksen kulkijoita viikonlopun yli, mutta sitten syksy pääsi jälleen talvesta voitolle. Puhdas lumi vaihtui jälleen vesisateisiin ja kurakaamokseen.

Meillä on leivottu syksyn mittaan silloin tällöin. Pullaa, mokkapaloja, piimä- ja suklaakakkua, suklaacookiesia. Viimeksi mainittu oli uusi kokeilu. En ole juurikaan tehnyt pikkuleipiä itse. Suklaakakun ohje on varma perusohje, jolla saa hyvää helposti.

Chocolate cookies

20 kappaletta

200 g

margariinia

3 dl

fariinisokeria

1

kananmuna

2 rkl

kermaa tai maitoa

3 dl

vehnäjauhoja

1 tl

vaniljasokeria

1 tl

leivinjauhetta

ripaus

suolaa

3 dl

kaurahiutaleita

150 g

karkeaksi rouhittua suklaata (valkoista ja tummaa)

Ohjeet

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää kananmuna ja kerma/maito koko ajan sekoittaen. Yhdistä vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola. Lisää ne rasva-sokeriseokseen lastalla käännellen. Lisää lopuksi kaurahiutaleet ja suklaarouhe. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Ota taikinasta lusikalla nokareita leivinpaperin päälle pellille ja painele ne jauhotetuin käsin hieman ohuemmiksi. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 12–15 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Jäähdytä ritilällä.

(www.yhteishyva.fi)

Taidetta ja Marttoja

Syysloma oli jälleen, tavalliseen tapaansa, viikolla 42. Hengähdystauko tuli tarpeeseen. Vietimme sitä enimmäkseen kotiympäristössä. Aktiivisesti ja sitoutuneesti harrastavat teinit pitävät huolen siitä, että pitkiä irtiottoja ei tehdä kovin näppärästi. Yhtenä päivänä lähdimme kuitenkin Esikoisen ja ystäväni sekä hänen pienen 1-vuotiaan tyttärensä kanssa pääkaupungin iloja ihmettelemään.

Kävimme syömässä Sokoksen korkealla huipulla sijaitsevassa Loisteessa (mikä pettymys: palvelu oli superhidasta ja ilmeetöntä, ruoka verrattain hintavaa mutta keskinkertaista) ja kävelimme kauniissa syyssäässä Tennispalatsiin. Helsingin taidemuseossa eli HAM:ssa oli kiinalaisen taiteilijan Ai Wei Wein mielenkiintoinen ja ihmisoikeuksiin kantaa ottava näyttely.

Tennispalatsin jälkeen hajaannuimme. Ystäväni lähti päiväunikävelylle ja sopimaansa tapaamiseen, kun taas minä ja Esikoinen suuntasimme muutamaan tyttären toivomaan nuorisovaateliikkeeseen (ei mainittavia löytöjä), kahville Espalle Cafe Strindbergiin (luksusta arkeen, onnistuimme valita herkulliset leivonnaiset, hurmaavan hyväntuulinen tarjoilija) sekä Kiasmaan. Kiasmassa kiersimme pääasiassa näyttelyt Tottelemattomuuskoulu (Jani Leinonen) ja Eri mieltä - nykytaiteen toisinajattelijoita, mutta kävelimme myös läpi näyttelyn Face to face - muotokuva nyt.

Syyslomalla oli aikaa ulkoilla. Tassuttelimme läpi kaikki tutut suosikkireitit pitkän kaavan mukaan. Säät suosivat.

Kotilomailussa on varjopuolena se, että on majoittuneena aina keskeneräisellä työmaalla. Ruuanlaittoa, tiskiä, pyykkiä, epäjärjestystä... Ehdin silti myös laiskotella ja lukeakin ihan vähän.

Loman jälkeen, lyhyenkin, paluu arkeen on aina melko tyly. Erehdyin, silkasta mielenkiinnosta, lukemaan lomalla paljon työhön, enimmäkseen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistukseen liittyviä artikkeleita netistä. Jutuissa hypetetään uudistuksia ja ne aiheuttavat eriasteisia ops-ahdistusoireita. Julkisuudessa pinnalle päässeissä artikkeleissa pääosaan nousevat pulpettien hävittäjät, oppikirjojen roskikseen heittäjät ja ne, joiden mielestä koulun tulee olla joka tapalla lasten valtakunta ja aikuisten tulee olla puuttumatta siellä tapahtuvaan hurjaan oppimisen tohinaan. Tolkkua ja malttia kaivataan etenkin, kun kuntien hurjat säästöt lyövät uudistuksia korville. Monet peruskoulut ovat heikossa hapessa resurssien puolesta jo nyt. Kunnassa, jossa olen töissä, aiotaan säästää koulujen toiminnasta se valtava summa, joka kuluu isojen sisäilmavaurioisten koulujen väistötilojen vuokraan. Lapset maksavat siis huonosta rakentamisesta ja rakennusten huonosta ylläpidosta johtuvia kuluja joko terveydellään tai supistetulla opetustarjonnalla.

Syyslomaviikon jälkeisenä maanantaina katselin opehuoneen risoja työtuoleja ja mietiskelin samalla kunnan viisaiden suunnittelemia erittäin mittavia leikkauksia opetustoimeen. Toinen tuoli kuvaa uudistuvaa peruskoulua täydellisesti: peruskoulu on rikki, uuteen ei ole varaa vaan se "korjataan" kekseliäästi ja halvalla toimivan oloiseksi mutta kuitenkin toimimattomaksi. Toisesta tuolista puuttuu kokonaan selkänoja: uudistusta pitäisi viedä läpi opettamalla meille vanhoille ja luutuneille notkeita uusia temppuja, mutta pahoin pelkään, että täydennyskoulutuksen tuki jää kaikesta melskeestä ja opetushallituksen kaavailuista ja lupauksista huolimatta puuttumaan, ja jokaisen on lopulta keksittävä uudet temput yksin. Muissa kouluissa, joissa olen päässyt syksyn mittaan vierailemaan, olen nähnyt aivan upouusia tai ainakin ehjiä kalusteita. Eriarvoisuus lisääntyy kiihtyvällä tahdilla Suomen kouluissa sisällöllisesti ja monella tapaa resursseilla mitattuna.

Pari mukavaa iltaa olen syksyn mittaan ehtinyt viettää omissakin harrastuksissa. Martta-ryhmäni tarjosi kokkausillan, jossa tutustuimme erilaisiin leipäherkkuihin. Mukavassa seurassa puuhailu oli hauskaa ja lopputulokset oikein onnistuneita. Kuvissa avokadoa ja kananmunaa ruisleivällä sekä vuohenjuustoa ja viinirypälesalsaa kauraleivällä.

Kotonakin leivottiin. Tai oikeastaan lapset leipoivat. Löysin netistä herkulliselta vaikuttavan mokkapalojen ohjeen, jonka laitoin itselleni muistiin linkittämällä sen sosiaaliseen mediaan. Siellä se aiheitti keskustelua. Ihmeteltiin sitä, että ilmoitin olevani kokematon mokkapalojen leivonnassa, niin perusleivonnainen kuin se onkin, ja jaettiin omia erilaisia reseptisovelluksia ja -oivalluksia. Siitä kului vain muutama päivä, kun lapset pyöräyttivät yllättäen pellillisen - mokkapaloja!

Toinen mukava Martta-ilta kului kynttilöitä valaen. Hauskaa ja helppoa oli se, ja mukava joukko koossa jälleen.