Italian ihmeet 2 - Vatikaani

Tiistaina suuntasimme Piazza Barberinille Fontana del Tritone -suihkulähteen tuntumaan päästäksemme sieltä Vatikaaniin. Päädyimme metroon bussin 62 sijaan ja ajoimme A-linjalla Ottavianoon. Ostimme liput opastetulle kierrokselle ja lähdimme seuraamaan opastamme Francescoa ja hänen keltaista huiviaan. Vatikaanissa oli melkoinen tungos, sillä 2.6. on Italian kansallispäivä, joka on yleinen vapaapäivä. Jonot kiemurtelivat hurjan pitkinä ja ollimme tyytyväisiä siitä, että päädyimme opastetulle kierrokselle ja jonojen ohi.

Aloitimme Pietarinaukiolta, Piazza San Pietrolta, jossa opas kertoi paikan historiasta. Aukio oli alunperin kilpa-ajoareena. Egyptiläinen obeliski, suihkulähteet ja patsain koristetut pylväskäytävät kaunistavat aukiota. Kuulimme tarinoita edesmenneistä paaveista, Mussolinista, lähikortteleista, taisteluista ja sveitsiläiskaartilaisista. Keskittymistä haittasi tuulettomalle aukiolla armottomasti paahtava helle. Lopulta lähdimme liikkeelle ja kiersimme muurien ulkopuolelta Vatikaanimuseon sisäänkäynnille.

Aloitimme reipastahtisen museokierroksen aivan ylhäältä ulkotasanteelta, josta on näkymä Vatikaanin puutarhaan. Jatkoimme Pinjankävyn sisäpihalle, Cortile della Pignalle, jonka tunnusmerkkinä ovat valtavan suuri pronssinen käpy, sen alapuolella oleva suihkulähde ja modernimpi Arnaldo Pomodoron pronssiteos Sfera con Sfera. Käpy on muuttanut monesti: se on ollut alunperin Pantheonilla, sittemmin vanhassa Pietarinkirkossa ja keskiajalta lähtien Vatikaanimuseon aukiolla. Museorakennus oli tosin keskiajalla paavin palatsi. Pysähdyimme Sikstuksen kappelin freskoista kertovien kuvataulujen eteen ja kuulimme tarkemmin niiden teosta ja sisällöstä. Tarinat oli kerrottava ulkona, sillä itse kappelissa on oltava hiljaa.

Sisällä museossa kävimme kahden kerroksen saleja melko vauhdikkaasti. Maalauksia, esineistöä, patsaita... Karttasalissa valtavan suuria karttapiirroksia ja kuvakudossalissa hämmentävä kääntyvä kudottu kuva sekä Segnatunan salissa Rafaelin freskot, erityisesti Ateenan koulu, jäivät parhaasti mieleeni.

Näkymä sisäpihan yli Vatikaanin kirjastoon, jossa säilytetään monia mittaamattoman arvokkaita dokumentteja.

Museokierroksen jälkeen olimme omillamme. Jatkoimme Sikstuksen kappeliin ihmettelemään Michelangelon upeita frescoja. Tungos oli kova ja kuri tiukka. Ketään ei päästetty sisään paljain olkapäin, valokuvauskielto oli ehdoton ja hiljaisuutta vaadittiin "Silencio -silence!"-kuulutuksin. PIenen etsimisen jälkeen löysimme oikoreitille Pietarinkirkkoon.

Basilica di San Pietro in Vaticano, Pietarinkirkko, on tiettävästi suurin uskonnollinen rakennus maailmassa ja se on täynnä taideaarteita ja kauniita yksityiskohtia. Katsottavaa oli niin paljon, että itse asiassa unohdin bongata mm. Michelangelon Pietá-veistoksen. Jälleen yksi syy palata joskus Roomaan? Retkikuntamme muut jäsenet lähtivät kapuamaan kupoliin, minä jäin lepuuttamaan pahoin hiertyneitä jalkojani. Pois lähtiessämme osuimme vielä näkemään sveitsiläiskaartin vahdinvaihdon ja jäimme hetkeksi ihastelemaan aukiota, joka näytti erilaiselta pehmeämmässä valossa auringon kierrettyä melkein puoli kierrosta taivaankannen poikki.

Kävelimme ulos Vatikaanin porteista Mussolinin rakennuttamaa paraatikatua Via della Conciliazionea, jonka tieltä purettiin kokonaiset keskiaikaiset Borgon korttelit. Nimi, Sovinnon tie, viittaa paavien vankeuden päättymiseen ja Vatikaanin sopuun Italian valtion kanssa. Katu päättyy Castel Sant'Angelo -linnaan. Linna on Tiber-joen varrella ja sen kohdalla joen yli pääsee kaunista patsain koristettua Ponte Sant'Angelo -siltaa pitkin.

Me hyppäsimme linnan kulmalla bussiin 62, ajoimme Barberinille ja kävelimme hotellille tekemään kolmannen matkapäivän reittisuunnitelmia.

Jos auto on kyllin pieni, se ei vaadi liikaa pysäköintitilaa vaan sen voi tuupata parkkitaskuun poikittain.

Italian ihmeet 1 - seikkailu alkaa

Maisa-koira rakastaa laukkuja, muttei matkustamista.

Esikoinen päätti peruskoulunsa tänä keväänä ja ison askelen juhlistamiseksi lupasin lähteä hänen kanssaan matkalle. Matkakohteeksi valittiin Rooma ja matkaseuraksi pyydettiin Esikoisen kummitäti, joka päätti ottaa mukaansa oman esikoisensa. Matka varattiin keväällä ja sitä odotettiin innolla vaikkakaan sitä ei ehditty kovin paljon valmistella ja suunnitella, koska kevät osoittautui kovin kiireiseksi. Päättäjäislauantai tuli ja meni, ja sunnuntaina pakattiin. Maanantaiaamuna herätyskello soi 3.15, taksi linja-autoasemalle tuli 3.45 ja suora bussiyhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähti 4.15. Suoriuduimme matkustusmuodollisuuksista (sekä check in että baggage drop) näppärästi omatoimisesti sähköisillä laitteilla vaikka periaatteessa vastustankin ihmisetöntä "palvelua". Esikoinen oli taitava koneenkäyttäjä. Lento lähti ajallaan 7.50 ja saapui helteiseen Roomaan 10.15. Päätimme säästää aikaa ja ajaa taksilla suoraan hotellille. Roomassa virallisten, valkoisten taksien hinta lentokentältä kaupunkiin on kiinteä, 48 euroa korkeintaan neljältä matkustajalta.

Kirjauduimme Hotel Gardaan Via Lombardialla. Mukava iäkkäämpi herrasmies hotellin vastaanotossa kertoi meille saman tien vinkkejä kaupungin haltuun ottamiseksi. Kävimmekin saman tien valloittamaan Urbs Aeternaa, Ikuista kaupunkia. Lounastimme heti hotellin sisäänkäynnin vieressä olevassa ravintolassa, Il Fiammifero Stranossa, josta muodostuikin kantapaikkamme erinomaisen palvelun ja maukkaiden pitsojen vuoksi. Syötyämme lähdimme katsastamaan 1700-luvulla rakennetut Espanjalaiset portaat (Scalinata della Trinità dei Monti) ja Piazza di Spagnan, jossa solisee Pietro Berninin vuotavaa venettä muistuttava suihkulähde. Piazza eli aukio oli ensimmäinen lukuisista, jokaisella niistä kirkkoja, patsaita, suihkulähteitä ja obeliski. Espanjalaisten portaiden yläpäässä oleva kirkko oli remontissa.

Seuraavaksi lähdimme tassuttelemaan kohti tunnettua barokkiluomusta Fontanaa di Treviä, yhtä Rooman kuuluisimmista suihkulähteistä, johon jokaisen kaupunkiin tulevan tulee heittää kaksi kolikkoa oikealla kädellä vasemman olkansa yli, jotta pääsisi palaamaan kaupunkiin. Turistien heittämät rahat kerätään hyväntekeväisyyteen. Nyt suihkulähde on remontissa, joten kolikot jäivät heittämättä, mutta siitä huolimatta toivon voivani käydä Roomassa joskus uudestaan. Pidimme ensimmäisen jäätelöhetkemme. Lempiyhdistelmäni, tumma suklaa ja sitruuna, toimivat yhä moitteettomasti. Italialainen jäätelö on taivaallista!

Jatkoimme kävelyä kohti Pantheonia. Matkalla pysähdyimme ihmettelemään hurjan kaunista Chiesa di Sant'Ignazio di Loyola in Campo Marzio -kirkkoa. Tuon runsauden jälkeen antiikinaikainen kaikkien jumalien temppeli Pantheon vaikutti kovin karulta ja pelkistetyltä.

Lähdimme paluuvaellukselle kohti hotellia. Matkalla huomio kiinnittyi aukioon, jolla oli upea obeliski ja runsaasti aseistettuja poliiseja. Myöhemmin selvisi, että aukio on nimeltään Piazza Colonna, obeliski Colonna di Marco Aurelio on peräisin toiselta vuosisadalta ja rakennus aukion reunassa on Palazzo Chigi, jossa pitää majaansa Italian hallitus. Paluumatkalla tehtiin jo ensimmäiset ostoksetkin, kun Esikoinen löysi itselleen sirot sandaalit. Teimme myös pienet iltapalaostokset pikkuruisessa korttelikaupassa.

Hotellilla vilvoittelimme hetken hyvin ilmastoidussa huoneessamme helteen jäljiltä ja lähdimme illansuussa jälleen liikkeelle, tällä kertaa läheiseen Villa Borghesen puistoon. Puisto oli upea ja sen tutkimiseen olisi voinut käyttää aikaa enemmänkin, mutta pimeys alkoi laskeutua nopeasti ja lähdimme palaamaan hotellille.

Puistosta kuljetaan kaupunkiin Aurelianuksen muurissa olevan Porta Pincianan kautta. Puolustusmuuri on peräisin 200-luvulta ja on noin 20 kilometriä pitkä rakennelma. Portista oli vain lyhyt kävelymatka majapaikkaamme. Seuraavan päivän suunnitelmat olivat jo valmiina.

Toukokuu kääntyy kesäksi

Yökylävieras Jasu.

Toukokuu oli kiirettä ja hulinaa. Kokeenkorjausta ja oppilaanarviointia riitti. Aikaa piti olla tehdä väljästi, mutta silti kiire pukkasi päälle ja kasvatti stressiä. Palavereja riitti teemapäivien, oppilasasioiden ja monen muun tiimoilta. Viimeinen työviikko oli monella tapaa myös tunteikas: syksyllä vanha tuttu talo jää taakse ja tilalle tulee uusi, jo tuttu kyllä sekin, mutta syksyllä tarjolla uusin vivahtein. Siirryn siis ylä- ja alakoulun kesken jaetusta työstä kokonaan alakouluun. Vaikka talo on tuttu, siirtymään liittyy hiukan jännitystäkin: millaiseksi uusi työ muotoutuu. Haikeana jätän ison työyhteisön ja vuosi vuodelta paremmaksi jalostuneen yhteistyön lähikollegojen kanssa. Uudessa työyhteisössäni, mukavista ihmisistä koostuvassa, olen kielten- ja aineenopettajana ainoa lajiani. Haikeana jätän myös oppilaat, sillä valvontaluokkani oli mukava joukkio eikä muissakaan nyt päättyneenä lukuvuonna opettamissani ryhmissä ollut moitteen sijaa. Nuoret ovat tietysti nuoria ja murinaa tulee aina, mutta kokonaisuus oli poikkeuksellisen toimiva. Oppilaiden kannalta on epäilemättä vain hyvä, jotta saavat nähdä myös toisenlaisen toimintakulttuurin ja luottavaisin mielin jätän heidät hyviin käsiin.

Joka tapauksessa muutoksen tuulet siis puhaltavat ja lähtijää muistettiin kukkasin (huikean upea pelargoni ja lumisade koko opettajakunnalta ja suloinen auringonkukka lähikollegoilta) ja lahjoin. Erityisesti valvontaluokan antamia lahjoja availlessa tunteet läikähtelivät moneen suuntaan, päällimmäisenä kuitenkin ilo ja kiitollisuus siitä, että yläkoulu-urastani jäi mukava maku. Lahjat olivat todella hienoja ja arvokkaita. Olisipa mukavaa kuulla nuorten kuulumisiaan myöhemminkin. Sekin kiinnostaisi tietää, mille alalle kukin heistä suuntautuu.

Metsäretkiä teimme Maisa-koiran kanssa ahkerasti koko toukokuun aina sään salliessa. Koleaa ja sateistahan toukokuussa oli, mutta kevät eteni kuitenkin vauhdikkaasti.

Viimeisellä kouluviikolla pääsin luokkaretkellekin. Meidän kaksoset lähtivät luokkansa mukana Hämeenlinnaan ja minä pestauduin huoltojoukkoihin. Vierailukohteina olivat Hämeen linna, Militaria-museo ja Aulanko. Kovin oli mukavaa joukkoa lastemme luokkakaveritkin!

Kansallismaisemaa Aulangolta.

Metsäpäärynät kukkivat Arboretumissa.

Arboretumin magnoliat.

Toukokuun loppu ja päättäjäispäivä oli useammallakin tavalla jäähyväiset vanhalle ja uuden alku. Esikoinen sai peruskoulunsa päätökseen ja kaksoset siirtyvät yläkouluun. Olen hyvin onnellinen lasten hyvästä koulumenestyksestä. Ja paljosta muusta.

 

Kesän matkasuunnitelmat.